Nyt olen hetken itsekäs
Tyhjä tekstikenttä odottaa sanoja. Päässä pyörii liikaa ajatuksia. Viimepäiviin on mahtunut paljon hyvää, mutta myös ikäviäkin uutisia.
Päivät ovat tuntuneet omituisilta. Niihin ei ole hetkeen sisältynyt asioita, joiden parissa olen tottunut elämään. Ei kotona oleilua tai yksin vietettyä aikaa – sarjojen katselua, blogien lukemista, tekstien kirjoittamista tai hitaita aamuja.
Toisaalta se on ollut mukavaa, toisaalta se on saanut oloni levottomaksi.
Huomaan kaipaavani enemmän omaa aikaa. Aikaa ajatuksille, uusille asioille ja inspiraatiolle. Aikaa vaan olla. Edes hetken verran.
Olen kaivannut päiviä, jolloin mihinkään ei olisi pakko mennä tai mitään tarvitsisi tehdä. Päiviä, jolloin heräisin rauhassa, istuisin aamupalapöydässä monta tuntia, pesisin pyykkiä, siistisin kotia, laittaisin ruokaa ja kuuntelisin rauhallista musiikkia.
Lähtisin kävelylle merenrantaan, pysähtyisin matkalla ihailemaan luontoa, valokuvaisin huurteisia puita ja hengittäisin raikasta pakkasilmaa. Leipoisin hetken mielijohteesta jotakin hyvää ja kutsuisin ystävän spontaanisti kahville.
On mukavaa, että on paljon uutta, kivaa ja jännittävää. On mukavaa, että on tekemistä – ihmisiä, joita treffata, töitä, mitä tehdä ja asioita, joita hoitaa.
Mutta tällä hetkellä en kaipaisi kuin oman sängyn, raikkaan kävelylenkin pakkassäässä, rauhassa nautitun kahvin, herkullisen aterian, kynttilän valoa ja pitkät yöunet. Kotona olemista ja omaa rauhaa. Päiviä, jolloin saisin ihan itse päättää minne menen ja monelta. Vai menenkö edes minnekkään.
Vaikka aikataulut ja tapaamiset ihan mukavia välillä ovatkin, tällä hetkellä jokainen sovittu asia vaan nostaa niskavillat pystyyn. Ja rakkaat ystävät, älkää ottako tätä henkilökohtaisesti. Kyse on nyt siitä, että kaipaan puhtaasti enemmän aikaa itselleni.
Joten päätin, etten lupaudu nyt loppuviikosta mihinkään. Voi olla, että menen hetken mielijohteesta lounastreffeille tai kahvittelemaan, mutta en lupaudu tekemään mitään tai näkemään ketään.
Take a Breath / Susanna
Joskus itsekkyys on hyvästä ja ihan sallittua, nauti omasta ajastasi <3
Laura
Kiitos<3 Nautin!
Elina
Vitsi, että voikin olla sama fiilis just nyt. Kun on tottunut elämään yksin omassa kerrostalokaksiossa omien tuttujen rutiinien ympäröimänä, on tää joululoma ehtinyt aiheuttaa kyllä tunteita laidasta laitaan.. On ollut ihanaa lomailla lapsuudenkotona maalla keskellä ei mitään, neljän siskon ja vanhempien ja siskojen poikaystävien kanssa, mut kyllä tässä alkaa oikeesti kaivata omaa tuttua arkea! Säännöllistä ruoka- ja treenirytmiä, tuttua vatsalle sopivaa ruokaa, omaa kämppää ja ehkä just eniten sitä omaa aikaa.
Lomat ja joulu ja perhe on ihania ja kotona ihana käydä, mut toisaalta kans ihana huomata että oma arki on niin kivaa, et sitä tulee todella ikävä <3
Laura
Ihana kuulla Elina<3 Niimpä, se on kyllä ollu ihana huomata, että omaa arkea tulee niin helposti ikävä ja kaipaa niitä pieniä omia juttuja ja rutiineita jo parinkin päivän jälkeen.
Mutta sit on ihana toisaalta kans päästä aina pienen tauon jälkeen oman arjen ja rutiineiden pariin – se tuntuu aina vielä tuplasti kivemmalta.
Ihanaa uutta vuotta sulle<3
Anonyymi
Hei Laura!
Törmäsin blogiisi sattumalta ja jaan tuntemuksesi terveestä itsekkyydestä täydellisesti. Olen juuri jakanut aikaani hyvin energiasyöpön vanhan ystävän kanssa ja tuntuu siltä, että muutaman päivän yhdessäolo vei kaiken oman hyvän olon taivaan tuuliin; ihan kuin kuin karhun kanssa olisi paininut (psyykkisesti). Yritin kyllä piipittää omia ajatuksiani esim. iltarientojen suhteen, mutta jotenkin jouduin jyrän alle ja omat toiveet jäivät taka-alalle. Saan kyllä toisaalta ihan syyttää myös itseäni, etten ollut jämäkämpi mutta kun harvoin tavataan, niin ajattelin olla riitelemättä. Eli nyt paluu omiin kuvioihin takaisin, IHANAA! Kivaa vuoden jatkoa ja kevään odotusta!