TUTTUA JA TURVALLISTA
Joskus iltaisin mua itkettää, enkä tiedä miksi. Jossain tuolla takaraivossa on sellainen tunne, että jotain on käsittelemättä. Vatsaa kourii, hartiat on jumissa ja hampaat irvessä.
Hermostun, huudan ja hetken päästä jo kaduttaa. En olis halunnut räjähtää noin, et olis ansainnut sitä. Kukaan ei olis ansainnut sitä.
Ärsyttää. Turhauttaa. Miksi mulla on tällanen olo? Mikä mua oikein painaa?
Välillä on hyviä päiviä. Välillä kaikki on tosi hyvin – tai siis, kaikki ON oikeesti tosi hyvin – mutta joskus vaan vituttaa – ilman mitään syytä – aamusta iltaan. Jos satun nousemaan väärällä jalalla, mikään ei tunnu auttavan.
Kukaan ei ansaitsisi mun turhaa kiukuttelua. Varsinkaan ne, jotka ei oo siihen osallisia. Kukaan ei ansaitsisi mun turhaa mökötystä ja mykkäkoulua. Varsinkaan ne, jotka tarkoittavat vaan parasta.
Tässä mulla on vielä opeteltavaa. Mun pitäisi oppia, miten purkaa ärsytyksen tunteita ja käsitellä kiukkua ilman, että se kohdistuu mun läheisiin.
Välillä se tuntuu helpolta, mutta sitten se taito taas katoaa.
Ja joo, mä tiedän, että saan olla joskus vaikea – saan itkeä, mököttää, kiukutella ja olla ärsyyntynyt. Mutta sellainen turhanpäiväinen kiukuttelu ja tiuskiminen on jotain, mitä en halua harjoittaa. Vaikka se oiskin ok.
En mä tiedä, ehkä tää pian jo helpottaa. Ehkä kaipaan jo sitä tavallista, rytmitettyä arkea, jonka suojassa on helppo olla. Ehkä tää kesälomasta johtuva unirytmin epäsäännöllisyys, kaikenlaiset kissanristiäiset, festarit ja muut menot alkavat jo väsyttää, ja se saa olon inhottavaksi.
kuvat: Katarina Kirvesmäki
Ehkä mä vaan kaipaan nyt jotain tosi tuttua ja turvallista.
-Laura
Linda
I feel youuu…. <3 Voi vitsi ku mä niin kaipaan sitä tuttua ja turvallista arkea.. huoh
Laura
Mä tiedän tunteen<3 Mut hei, kyl se tulee sullekin sieltä varmasti pian. Tiedän, et ahdistaa olla "välitilassa", mutta pian ennen ku huomaatkaan, sulla puhaltaa jo uudet tuulet:)
Elina
Ei hitto, oot varmaan joku mun kateissa oleva sielunsisko ihan oikeesti.. Olisin voinu kirjottaa tän postauksen sanasta sanaan. Mulla on jo pidempään ollu jotenki vaikee olla, ja olotila vaihtelee päivittäin. Ku muutin omasta kodista takas porukoille, ne omat rutiinit ei oo enää tässä ja se ahdistaa. Samoin kaipaisin enemmän yksinoloa ja vapautta, mitä täällä ei oo. Oon ollu tosi inhottava mun läheisille täällä kotona, en haluis vastata kenenkään kysymyksiin, mua ärsyttää muut ihmiset. Enkä haluu olla sellanen ihminen, mutta… Miten sitä vaan sit kuitenki ajautuu kiukkuilemaan muille eikä osaa kääntyä sisäänpäin?
Tässä yks iso kehityksen kohde, täällä myös. Myö ollaan vaa ihmisiä. Ja me ollaan jo tosi pitkällä, kun tiedostetaan ettei tää oo ok ja voidaan tehä jotain asioiden eteen 🙂
Asioilla on tapana järjestyä <3
Laura
Sielunsisko<3
Mä tiedän tunteen. Vaikka mulla ei ookaan (tai ainakaan en tunnista, että ois) mikään asia huonosti, silti tuntuu välillä, et ärsyttää ja ketuttaa vaan niin paljon, et se purkautuu läheisiin. Oon jo pitkään yrittäny opetella, etten aina kiukuttelis heti muille, vaan yrittäisin setviä kaikki mua ärsyttävät asiat ensin itteni kanssa, mut se on välillä tosi vaikeeta.
Mutta niinkun säkin sanoit, me ollaan vaan ihmisiä ja välillä meillä saa olla vaikeeta ja me saadaan olla vaikeita. Asiat kyllä järjestyy ja ihanaa, että säkin uskot siihen. Paljon pusuja ja haleja sulle, oot ihana<3