Onko joku teistäkin huomannut itsessään täysin uusia piirteitä näin kesän tullen? Tai rehellisesti sanottuna en kyllä tiedä onko syynä välttämättä kesän tulo, mutta mä oon viimepäivinä huomannut itsessäni yhä enemmän spontaaniutta ja ylipäätään rentoa meininkiä. Ai eikö mun elämä muka aina ole ollut rennolla fiiliksellä menemistä ja hetkessä elämistä? Kyllähän se osittain onkin, mutta oon mä itseni pääosin aina mieltänyt aikamoisesksi kontrollifriikiksi. Olen aina tykännyt suunnitelmallisuudesta ja siitä, että tiedän tarkkaan mitä milloinkin tapahtuu, ja välillä on ollut vaikeaa vaan heittäytyä. Viimeaikoina tuo piirre on kuitenkin lähinnä vaan pistänyt ärsyttämään. Olen yhtäkkiä huomannut, kuinka jokaisen päivän etukäteen suunnitteleminen on täysin unohtunut ja olen rehellisesti elänyt hetkessä. Vaikka yolo on terminä puhkikulutettu ja ehkä jo hieman merkityksensä menettänyt, niin sanotaan nyt silti, että meikäläisen elämä on viimepäivinä ollut aikamoista yolottamista (apua, käytinkö mä tota sanaa just ihan tosissani?!). Ja ei, en ole tehnyt mitään radikaalia, kuten hypännyt benjihyppyä tai bilettänyt viittä päivää putkeen, vaan yksinkertaisesti lisännyt spontaaniutta elämääni ja oppinut olemaan tietynlaisen epätietoisuuden kanssa sovussa. Arki on tuplasti jännempää, kivempaa ja hauskempaa, kun uskaltaa vähän höllätä!

Untitled

Ja ai että mä kyllä tykkään tästä uudesta puolesta itessäni – en olisi varmaan ikinä uskonut, että voin joskus päästä näinkin pitkälle tämän asian kanssa. Luulin, että mä tulen aina olemaan se vähän kaavoihin kangistunut tyyppi, joka suunnittelee jokaisen viikon aina etukäteen mielessään ja noudattaa sitten orjallisesti viikkosuunnitelmaa. Okei, nyt sain itseni kuulostamaan ihan jäätävältä tiukkikselta… Ehkä kärjistin hitusen liikaa. Pääosin mulla on kyllä aina ollut elämässä ihan hyvä boogie, mutta jossakin vaiheessa sitä kaivautui niin syvälle suunnitelmallisuuteen ja suorittamiseen, että sieltä ei ihan niin helposti enää noustukaan. Mutta nyt oon noussut! Tai ainakin oon kovaa vauhtia nousemassa.

Sanon tän varmaan jokaikinen kesä, mutta mulla on niin hyvät fiilikset tästä kesästä! Elämä tulee olemaan tosi erilaista, kuin aikaisempina vuosina ja odotan jo innolla, että pääsen fiilistelemään, miltä se tuntuu. Miltä tuntuu elää mukavuusalueen ulkopuolella ja vastaanottaa paljon kaikkea uutta. Voi, miten ihanan jännittävää!

Untitled

Tähän loppuun vielä havainnollistava esimerkki siitä, kuinka tää yolottaminen on todella saanut mut ihan sekaisin. Mulla on ollut nyt vessapaperi loppu pian jo viikon ajan, ja joka päivä olen kirjoittanut siitä muistutuksen puhelimeeni. Kaupassa on tullut käytyä ehkä sellaiset viisi kertaa tänä aikana, ja joka kerta vessapaperi on oikeaoppisesti lukenut kauppalistassa. No, joka kerta olen sen sitten kauppareissulla unohtanut ja jälkeenpäin hajamielisyyttäni päivitellyt. “Seuraavalla kerralla se on pakko muistaa!” Tänään sitten VIHDOIN menin kauppaan ainoastaan sen takia, että haen sitä perkuleen vessapaperia ja kiltisti pyöräilin Lidliin sitä hakemaan. Arvoitus: Mitä Laura loppujen lopuksi osti kaupasta? Vastaus: Kukkakimpun ja mangon. Siis ihan totta! Nyt on pasmat kyllä totaalisen sekaisin – minä muka hyvämuistinen ihminen menen kauppaan yhden tietyn asian takia ja kävelen ulos kahden siitä ihan täysin eroavan tuotteen kanssa!? Ja toki, jos olisin tämän unohdukseni siinä kaupan pihalla muistanut, olisin kääntynyt takaisin. Mutta niin sitä vaan tyytyväisenä kiikutin kukkakimppuani pyörän korissa kotiin ja vasta himassa havahduin tapahtuneeseen.

Untitled

kuvat: Kata

Että sellaista tänään. Toivottavasti teillä sujuu vähän paremmin. Ja ensi kerralla mä ihan oikeasti muistan sen vessapaperin.

-Laura