Yolottamista ja hajamielisyyttä

Onko joku teistäkin huomannut itsessään täysin uusia piirteitä näin kesän tullen? Tai rehellisesti sanottuna en kyllä tiedä onko syynä välttämättä kesän tulo, mutta mä oon viimepäivinä huomannut itsessäni yhä enemmän spontaaniutta ja ylipäätään rentoa meininkiä. Ai eikö mun elämä muka aina ole ollut rennolla fiiliksellä menemistä ja hetkessä elämistä? Kyllähän se osittain onkin, mutta oon mä itseni pääosin aina mieltänyt aikamoisesksi kontrollifriikiksi. Olen aina tykännyt suunnitelmallisuudesta ja siitä, että tiedän tarkkaan mitä milloinkin tapahtuu, ja välillä on ollut vaikeaa vaan heittäytyä. Viimeaikoina tuo piirre on kuitenkin lähinnä vaan pistänyt ärsyttämään. Olen yhtäkkiä huomannut, kuinka jokaisen päivän etukäteen suunnitteleminen on täysin unohtunut ja olen rehellisesti elänyt hetkessä. Vaikka yolo on terminä puhkikulutettu ja ehkä jo hieman merkityksensä menettänyt, niin sanotaan nyt silti, että meikäläisen elämä on viimepäivinä ollut aikamoista yolottamista (apua, käytinkö mä tota sanaa just ihan tosissani?!). Ja ei, en ole tehnyt mitään radikaalia, kuten hypännyt benjihyppyä tai bilettänyt viittä päivää putkeen, vaan yksinkertaisesti lisännyt spontaaniutta elämääni ja oppinut olemaan tietynlaisen epätietoisuuden kanssa sovussa. Arki on tuplasti jännempää, kivempaa ja hauskempaa, kun uskaltaa vähän höllätä!
Ja ai että mä kyllä tykkään tästä uudesta puolesta itessäni – en olisi varmaan ikinä uskonut, että voin joskus päästä näinkin pitkälle tämän asian kanssa. Luulin, että mä tulen aina olemaan se vähän kaavoihin kangistunut tyyppi, joka suunnittelee jokaisen viikon aina etukäteen mielessään ja noudattaa sitten orjallisesti viikkosuunnitelmaa. Okei, nyt sain itseni kuulostamaan ihan jäätävältä tiukkikselta… Ehkä kärjistin hitusen liikaa. Pääosin mulla on kyllä aina ollut elämässä ihan hyvä boogie, mutta jossakin vaiheessa sitä kaivautui niin syvälle suunnitelmallisuuteen ja suorittamiseen, että sieltä ei ihan niin helposti enää noustukaan. Mutta nyt oon noussut! Tai ainakin oon kovaa vauhtia nousemassa.
Sanon tän varmaan jokaikinen kesä, mutta mulla on niin hyvät fiilikset tästä kesästä! Elämä tulee olemaan tosi erilaista, kuin aikaisempina vuosina ja odotan jo innolla, että pääsen fiilistelemään, miltä se tuntuu. Miltä tuntuu elää mukavuusalueen ulkopuolella ja vastaanottaa paljon kaikkea uutta. Voi, miten ihanan jännittävää!
Tähän loppuun vielä havainnollistava esimerkki siitä, kuinka tää yolottaminen on todella saanut mut ihan sekaisin. Mulla on ollut nyt vessapaperi loppu pian jo viikon ajan, ja joka päivä olen kirjoittanut siitä muistutuksen puhelimeeni. Kaupassa on tullut käytyä ehkä sellaiset viisi kertaa tänä aikana, ja joka kerta vessapaperi on oikeaoppisesti lukenut kauppalistassa. No, joka kerta olen sen sitten kauppareissulla unohtanut ja jälkeenpäin hajamielisyyttäni päivitellyt. ”Seuraavalla kerralla se on pakko muistaa!” Tänään sitten VIHDOIN menin kauppaan ainoastaan sen takia, että haen sitä perkuleen vessapaperia ja kiltisti pyöräilin Lidliin sitä hakemaan. Arvoitus: Mitä Laura loppujen lopuksi osti kaupasta? Vastaus: Kukkakimpun ja mangon. Siis ihan totta! Nyt on pasmat kyllä totaalisen sekaisin – minä muka hyvämuistinen ihminen menen kauppaan yhden tietyn asian takia ja kävelen ulos kahden siitä ihan täysin eroavan tuotteen kanssa!? Ja toki, jos olisin tämän unohdukseni siinä kaupan pihalla muistanut, olisin kääntynyt takaisin. Mutta niin sitä vaan tyytyväisenä kiikutin kukkakimppuani pyörän korissa kotiin ja vasta himassa havahduin tapahtuneeseen.
Että sellaista tänään. Toivottavasti teillä sujuu vähän paremmin. Ja ensi kerralla mä ihan oikeasti muistan sen vessapaperin.
Liisa Kivi
URPO XDDDD Toi vessapaperi juttu siis :DDD
Laura
:'DD hehheh, jep… Pikkasen nauratti taas oma hölmöily..
Katsku
Oon yrittäny ihan samalla tavalla 'yolottaa' ja sanoo enemmän KYLLÄ kaikelle! Koska tiiät miten mukavuudenhalunen oon, et saan kunnon yöunet ja ei liikaa kiirettä yms, mut nyt jos joku kysyy että tehäänkö tätä ja tätä niin haluun sanoo aina kyllä, ellei oo oikeesti mitään painavaa syytä miks en vois lähtee. YOLO!
Laura
Joo, i know:') NIIMPÄ! Jotenki ainaki kesällä mulla tulee aina sellanen kunnon vapaa olo ja haluun vaan tehä kaikkee ja sanoo kaikkeen kyllä. Ihanaa et säkin oot samalla asenteella, voidaan yolotella yhessä<3
Natalia
Ihana teksti Laura!! Voin ihan samaistua tähän: viimeaikoina kaikenlaiset päiväsuunnitelmat, nukkumaanmenoajat ja syömis- ja liikuntatottumukset on menneet aikalailla uusiksi, eikä se kyllä haittaa ollenkaan meikäläistä!! Oon omista luisteluajoista saakka elänyt tosi kurinalaista elämää ja nyt, vuoden jälkeen, vihdoin tuntuu, että oikeesti tajuan että mä olen vapaa tekemään ihan mitä huvittaa (no ei nyt ehkä ihan, mutta u know..) 🙂
Laura
Oi kiitos, ihana kommentti:) Ihanaa, et sullakin samat fiilikset! Joo, mullakin menny kyllä elämä aikalailla erilaiseksi ja sellaset perusrutiinit on tuntunu puuttuvan jo jonkun aikaa – mikä on ollu just hauskaa! Ihanaa kesän alkua sulle, nautitaan vapaudesta<3
iina
ihana postaus! oon kans ollu aina tosi suorittaja-tyyppi ja aikatauluttanu jokaisen päivän etukäteen.. toisaalta tykkään siitä ja ainakin saan siitä tunteen, että hallitsen eläämäni 🙂 kesää kohden oon huomannu relaavani ja on se vaan ihanan vapauttavaa kun ei ookaan niitä aikatauluja! huomasin saman viime kesänä; ei maailma kaadu vaikka valvoisin koko yön sen sijaan että ylläpitäisin säännöllistä vuorokausirytmiä ympäri vuoden 😀 kesä <3
Laura
Kiitos<3 Samoja ajatuksia täälläkin – toisaalta tykkään siitä, että on se järjestelmällinen puoli, koska sillon asiat myös yleensä tulee tehtyä. On kuitenkin just niin vapauttavaa, kun huomaa, että osaa päästää siitä piirteestä välillä myös ihan täysin irti, eikä ole suunnitelmille orjallinen. Kesä on ihanaa ja nyt nautitaan siitä! Ihanaa alkukesää sulle:)
Linda
Voi Laura, nyt kyllä täytyy sanoa, että sulla on kirjoittamisen lahjat suotu! Oon jo pitkään sun postauksia lukiessa samaistunu sun tekstiin ja huomaan niissä aina vaan enemmän ja enemmän asioita joihin pystyn samaistumaan! Tän elämän suunnitelmallisuuteen ja kurinlaisuuteen nostan kyllä kädet pystyyn.. Tiedätkö kuka meinas saada vastahaavan maanantaina ku tajus ettei tiedä työ aikatauluista tietoakaan? No minäpä minä! Koko alkuviikko meni pialle kun en tiennyt milloin ja mihin aikaan sijoittaisin treenit, syömisen ja kaverit… No tänään sitten otin ja repäsin sponttaanisti ja pirautin kaverille töiden jälkeen että mentäskö kahvittelemaan kun ulkonakin sää antoi parastaan! Ja niiiiin hyvä mieli näin jälkikäteen, etten tullut kotiin ja suoraan salille KOSKA näin olin suunnitellut, vaan sponttaanisti otin härkää sarvista ja menin kahvittelemaan… Pikku hiljaa rupee kans meikäläiselle valkenemaan ettei elämä ole pelkkää suorittamista ja suunnitelmissa elämistä, pitää osata ja voida nauttia ihan pienistäkin hetkistä <3 eikä se elämä siihen kaadu jos treenit jää välistä… No mutta, mäkin oottelen tätä kesää ihan kybällä ja suunnitelmia (XD) on tehty vaikka millaisia! Tosin hyvässä mielessä suunniteltu.. Ihanaa että säkin oot oppinut ettei tää elämä nyt niin kurinalasta pitäis olla… 🙂
Laura
Apua ihana kommentti Linda, kiitos!<3 Tosi kiva, että pystyt samaistumaan – uskon, että aika monilla meillä suomalaisilla on just toi suorittamisen paine ja sitä kautta monet meistä tykkää suunnitella ja tehdä ihan hirveesti juttuja koko ajan. Ja ylipäätään elämä on nykyään aika hektistä, mikä jossain vaiheessa pistää ainakin mulla rajan vastaan, jolloin väistämättäkin pysähdyn ajattelemaan ja haluan lopettaa sen tukkaputkella jokapaikkaan menemisen ja kaikkien juttujen suorittamisen. Ihanaa, että säkin oot pystynyt hölläämään ja poikkeamaan suunnitelmista – se on kyllä niin piristävää välillä! Ja ylipäätään just se, että huomaa, kuinka maailma ei todellakaan kaadu siihen, ettei mennytkään salille tai ettei jaksanutkaan käydä ruokakaupassa :'D
Ihanaa, nautinnollista kesälomanalkua Linda!:)
Anonyymi
mutta mihin sä sit oot pyyhkiny ilman sitä paperiaXDXD ahaha sori oli ihan pakko kysyy
Laura
hahahah :DDD Ihanan avoin kysymys! Kuules ihan talouspaperiin… Onneks mulla sentään oli sitä.
Tinja Karlsson
Olet ihana 🙂
Laura
:')) Voi kiitos