Vihdoin istun omassa kämpässäni ensimmäisen täällä vietetyn kokonaisen päivän jälkeen. Tulin eilen perjantaina tänne ekaa kertaa yöksi, ja oon tänään viettänytkin sitten koko illan vielä vähän siivoillen ja tavaroita järjestellen. Ensi viikolla saapuu ruokapöytä ja -tuolit, ja tarkoituksena ois mennä myös ostamaan olkkarin matto. Sitten enää peili ja taulut seinälle, joku kiva hyllykkö eteiseen ja se on siinä! Täällä viihtyy kyllä jo nyt oikein hyvin, vaikka tavaroita vielä puuttuukin, sillä omalla sängyllä  ja sohvalla on mukava hengailla. Kaapitkin alkavat täyttymään pikkuhiljaa ruoasta ja vaatteista, eikä astioistakaan oo pulaa (kiitos ylppärijuhlien!). Pian tekin pääsette näkemään millaista mun pikkuboksissa oikein näyttää! Innolla jo odotan, että pääsen tekemään asuntopostausta:)
Pari viime päivää ovat olleet tosi rankkoja, kun suoraan uuden vuoden juhlintojen jälkeen tulin kokopäiväksi tänne kämpille siivoilemaan ja järkkäämään tavaroita. Sen lisäksi olin koko eilisen päivän töissä, ja tänään jouduin heräämään 6.30 aamuvuoroon… Kyllä tuntuu koko kropassa tämä viimepäivien uurastus, kun en tänään töiden jälkeen meinannut enää edes pystyssä pysyä. Nukuin vähän aikaa sitten pienet päikkärit (niin tai siis iltaunet, koska kello oli seitsemän illalla) ja nyt popsin iltapalaa ja makoilen sängyllä. Ensiyönä nukun oikein kunnon unet, jotta taas jaksaa. Kuvitin postauksen nyt uudenvuoden kuvilla, kun niitä tuli räpsittyä jonkin verran. Arvaatteko jo mistä tuo toka kuva on otettu?;)

Mutta niin, mullahan oli ihan asiaakin… Mä en tiedä miksi, mutta mua jotenkin ärsyttää tää uuden vuoden hypetys. “New year, new life” – joo, ehkä – mutta harvalla se kalenterin vaihtuminen elämää muuttaa. Ymmärrän tietenkin, että monille vuoden vaihtuminen antaa lisää motivaatiota asettaa tavoitteita, mutta en ymmärrä miksei muutosta voisi tehdä ihan milloin vain. Miksei joku ihan tavallinen keskiviikko voisi olla se päivä, kun päätät, että alat esimerkiksi liikkumaan aktiivisemmin? Ja ylipäätään, mielestäni uudenvuoden lupaukset ja -tavoitteet ovat aina aika yliampuvia, minkä takia “uutta elämää” jaksetaan harrastaa parhaassa tapauksessa sen ensimmäisen kuukauden ajan. On tietenkin mahtavaa, että tavoitteita on ja muutosta halutaan tehdä, enkä paheksu nyt sellaista ollenkaan. Totuus on kuitenkin se, ettei muutos koskaan tapahdu sormia napsauttamalla ja tämä on ehkä asia, mikä monilta jää oivaltamatta. Oli tavoitteena sitten terveellisempi ruokavalio, maailmanympärysmatka, vetää 100kg maasta tai mitä ikinä, tulee kaiken eteen tehdä töitä pikkuhiljaa, jottei homma lähde lapasesta parin ensimmäisen viikon aikana.

Mä en itse tehnyt mitään uudenvuodenlupausta – ainakaan vielä. On tietenkin asioita, joita haluan muuttaa ja tavoitteita, joihin haluan päästä, mutta mulle ei vuoden vaihtuessa tullut yhtään sellainen olo, että tavoitteeni tarvitsisi tiivistää yhdeksi lupaukseksi. Pikemminkin asetan itselleni ihan päivittäin tavoitteita, joihin pääsemisestä voin olla illalla nukkumaanmennessä ylpeä. “Vie ajokortin kakkosvaiheen suorittamislappu poliisiasemalle”, “Tee salilla yksi leuka enemmän kuin viimekerralla”, “Laita viestiä jollekin, kenelle et ole puhunut pitkään aikaan”, “Kokkaa lempiruokaasi”, “Siivoa keittiö” ja niin edelleen… Vaikka nuo edellä mainitsemani asiat ovatkin aika pieniä ja arkisia, niistä rakentuu oma hyvinvointini ja onnellisuus. Toki mietin pitkällä tähtäimellä myös tulevaisuutta ja vähän vaativampiakin tavoitteita esimerkiksi treenaamisen suhteen, mutta uskon, että pääsen niihin tekemällä joka päivä pieniä asioita niitä kohti.
Mun mielestä parasta näiden “uusi vuosi, uusi elämä” -juttujen keskellä on ollut tajuta, kuinka tyytyväinen olen mun elämäntapoihin tällä hetkellä. En koe, että mun tarvitsisi alkaa vahtia syömisiäni, tai patistella itseäni treenaamaan, koska mulla on homma hanskassa ja voin hyvin. Pitkän matkan olen kyllä omaa hyvinvointiani kohden tullut, ja sen kyllä viime vuonna opin, että itsestään tulee pitää huolta. Kroppaa täytyy kuunnella ja sille tulee antaa sitä, mitä se kaipaa. Aika hieno tunne, kun tajuaa, että elän tällä hetkellä sellaista elämää, mistä unelmoin pari vuotta sitten. Tästä innostuneena haluankin rohkaista kaikkia teitä kokeilemaan reippaasti uusia juttuja. Ne eivät aina välttämättä tunnu mukavilta, mutta niitä kokeilemalla oppii uutta itsestä ihan joka kerta.

Olisi kiva kuulla teidän mietteitä aiheesta; onko teillä tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, vai oletteko enemmän meikäläisen kanssa samoilla linjoilla?