Taitaa olla aikamoinen surkeiden sattumusten sarja tää meidän hiihtolomareissu tällä kertaa, vaikka toki tähän on paljon hyvääkin mahtunut. Mutta koska pelkkä lennolta myöhästyminen ei riittänyt, sattui meikäläiselle eilen aika ikävä haaveri.

Tosiaan, mentiin eilen tavalliseen tapaamme heti aamusta rinteeseen ja koska jo ekan laskun jälkeen suksilla meno maistui vähän puulta, päätin vuokrata laudan ja opetella vihdoin, kuinka laskeminen sillä lähtis sujumaan.

Neljän laskun aikana kerkesin jo pikkuhiljaa hiffaamaan homman nimen ja vaikka aika monta kertaa pyllähdinkin, rupes lautaileminen tuntumaan alkuhermostuksen jälkeen aika kivalta. No, viides lasku loppui lyhyeen, sillä alle minuutin päästä hissistä poistumisen jälkeen löysin itseni rääkymästä keskeltä mäkeä. Olin kaatunut oikean ranteeni päälle koko painolla ja se tuntui siltä, kun koko käsi olisi katkennut. Revin hanskan nopeasti kädestä ja kurkkasin rannettani – se oli aivan mutkalla, sormet roikkuivat velttoina ja ranne oli turvonnut kaksinkertaiseksi.

Untitled

Ei siinä muuta, kun moottorikelkkakyydillä lääkäriin, röntgen kuvauksiin ja ranne tutkittavaksi, jossa selvisi, että värttinäluu oli murtunut niin pahasti, että se oli täysin pois paikoiltaan ja se jouduttaisiin käsivoimin laittamaan takaisin paikoilleen. Puudutuksen kautta lääkäri alkoikin ranteenvetelyhommiin (kuulostaa hauskemmalta, mitä se todellisuudessa oli) ja yritti saada luuni takaisin paikoilleen.

Nyt sitten meikäläinen hengailee seuraavat viisi viikkoa käsi kipsissä. Vielä ovat sormet kovin turvonneet, eivätkä liiku nimeksikään, mutta onnekseni apua on koko ajan ympärillä, niin kerkeän pikkuhiljaa tottumaan tähän yksikätisen elämään.

Untitled
Untitled

Ollaan siis saatu tutustua Rukaan vähän uudesta näkökulmasta, kun hiihtäminen ja laskettelu eivät oo enää aktiviteettivaihtoehtoina. Mentiinkin tänään heti aamusta Husky-koira safarille vierailemaan ja silittelemään niitä supersöpöjä karvakuonoja. Tilalla oli yhteensä jopa 50 koiraa, joista osa lähti aina tasaisin väliajoin valjakkoajelulle. Voi että, kyllä unohtu käsikivut pariksi tunniksi, kun oli niiden söpöläisten ympäröimänä. Kattokaa nyt noita<3

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Joten ei tässä voi muuta kun yrittää jaksaa ja koittaa ottaa Rukasta kaikki mahdollinen ilo irti, vaikka käteen särkeekin ja olo ei oo mikään virkein mahdollinen.

Tällasta tällä kertaa. Toivottavasti teillä menee vähän paremmin kun mulla :’D

Pusuja,
-Laura