Uusi alku?

Olen nyt jonkun aikaa tuntenut kaipuuta uusiin maisemiin. Jonnekkin uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle, uuteen arkeen. Mielessä on pyörinyt ajatuksia niin työnteosta ulkomailla kuin ihan vaan seikkailulomasta ilman sen kummempia suunnitelmia. Oikeastaan molemmat vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä erittäin varteenotettavilta, kunhan vain elämään saisi jotakin erilaista – vaihtelua. Kaipaan jotain uutta ja jännittävää. Uutta happea, joka herättää kaikki aistini uudestaan ja saa minut näkemään asioita eri tavalla. Uusia ihmisiä. Inspiraatiota.
Kuluneen vuoden ajan olen pohdiskellut tulevaisuutta ja ylipäätään tätä elämänmenoa aika syvällisesti. Vaikka olisi ollut niitä hyviä kausia, kun on onnellinen ja fiilis katossa, on mulla aina takaraivossa kolkutellut se ahdistava ajatus siitä, etten ihan oikeasti vaan tiedä mitä elämältäni haluan. Olen jatkuvasti vaan toivonut, että aikaa voisi kääntää taaksepäin, ja voisin tehdä asioita toisin. Mennä takaisin siihen aikaan, kun oli hyväksyttävää, ettei tiennyt mitä haluaa.
Nyt olen vihdoin kuitenkin oivaltanut, että on ihan turha murehtia menneitä. Kun katson taakse viime keväänä tekemääni kouluvalintaa ja tätä koko kulunutta vuotta uudessa koulussa, voin todeta, ettei minua kaduta yhtään. Vaikka vuosi onkin kulunut sellaisen arjen parissa, mistä en suoraan sanottuna ole nauttinut, se on opettanut minulle itsestäni paljon ja pistänyt todella ajattelemaan. Olen pohtinut, mitkä ovat niitä asioita, joista aidosti nautin, ja yrittänyt sisällyttää niitä arkeeni mahdollisimman paljon. Ne nimittäin tekevät minusta onnellisen, ne tekevät minusta minut. Olen tarpeeksi kauan nyt vellonut epätoivossani, samalla painostaen itseäni tekemään päätöksiä tulevaisuuden suhteen, eikä se ole vienyt minua yhtään eteenpäin, päinvastoin. Miksei niiden nautinnollisten ja kivojen asioiden tekeminen siis voisi olla mun arkea aina? Toki on myös tilanteita, kun epämukavuusalueelle on mentävä ja tylsempiäkin juttuja tehtävä, mutta yleisesti ottaen haluan tehdä vain niitä asioita, mistä nautin. Sen takia haluan myös päätyä sellaiseen työhön, jota voin sanoa rakastavani.
Olen kiitollinen siitä, mitä olen tämän vuoden aikana käynyt läpi. Kiitollinen niistä inhottavistakin epätoivon hetkistä, jotka ovat saaneet minut romahtamaan. Se kaikki on nimittäin pikkuhiljaa tuonut mua kohti parempaa, rauhallisempaa oloa. Kohti fiksumpia ajatuksia ja syvällisempiä pohdintoja. Tähän, missä olen nyt. Tähän tunteeseen, ettei ole mikään kiire. Voin tehdä elämälläni ihan mitä vain. Ei tarvitse tyytyä nykyiseen, kun voisi saada parempaakin.
Tähän asti olen katsonut kateellisena niitä, jotka uskaltavat repäistä ja lähteä kolmeksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa. ”Kyllä minäkin sitten joskus lähden ulkomaille, hankin uusia kokemuksia ja teen kaikkea siistiä.” Mutta anteeks vaan, miksi en tekisi siistejä juttuja nyt? Miksi en vaan lähtisi hetkeksi pois, uusiin maisemiin, jos minusta tuntuu siltä? Mikä estää? Estääkö mikään? Nimenomaan, ei.
Niimpä nuo syksyn (ja ylipäätään tulevaisuuden) suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa jäsentymään. Jos vaan millään saan kerättyä tarpeeksi pennejä matkakassaan, lähden pois heti kun se on mahdollista. Mutta siihen asti olen suunitellut tekeväni vain sellaisia asioita, mistä nautin. Olivat ne sitten työntekoa tai arjen puuhia, niiden on oltava pääosin mukavia juttuja. Ei siis mitään monisivuisten raporttien vääntämistä suu irvessä tai kolmen tunnin tylsiä luentoja, joissa näprään puolet ajasta puhelinta ja mietin, kuinka kaiken sen ajan olisi voinut käyttää fiksummin. Vaan inspiroivia ihmisiä, naurua, onnellisuutta ja intohimoa. Niitä minä haluan ja aion myös tavoitella.
On sellainen olo, että pian tulee tapahtumaan jotain. Vielä ei ole varmaa, mitä se on, mutta jotakin uutta. Ja sitten kun vaan mahdollisuus tulee, lähden hetkeksi toisiin maisemiin.
Katsku
Upeita kuvia muru! Ja ihana teksti, kohta kyllä repäiset ja teet jotain mistä oot unelmoinu 🙂
Laura
Kiitos<3 Jep, kyllä jotain actionia täytyy saada!;)
Aino
Oon niin samoissa tunnelmissa!!:) Ihan hullun kauheeta ja ihanaa samaan aikaan, että kohta on 'tyhjän päällä' ja kaikki on konkreettisesti mahdollista, niin hyvässä ku pahassa. <3 Jaan etenkin ton kaukokaipuufiiliksen, että jos kaipaat syksyks reissuseuraa, niin I'm in! 😉 (ja tää ei oo ees läppä….)
Laura
Ihana kuulla, että ymmärrät<3 Ja jep kaikki on mahdollista, tosin mä oon ollu tyhjän päällä nyt jo hetken aikaa ja alkaa just kaipaamaan jotain konkreettista tähän arkeen, kun kaikki ideat on vaan ajatustasolla…:D Joo hei, matkaseura vois olla aika jees, en oo nimittäin ajatellu lähteväni yksin:)
Aino
Nojoo vähän sama, ideoita ois kyllä vaikka mitä, mut itteäniki vähän 'pelottaa' että tää kaikki jää taas ajatuksen tasolle. Niin paljon helpompi haaveilla ja pyöritellä niitä juttuja pään sisällä, ku lähteä oikeesti toteuttaa. 🙂 Musta vaa tuntuu et kaikki mun ympärillä on niin tyytyväisiä niitten elämään just nyt, mikä on tietty ihanaa, mut itelle niin outo ajatus et ois jo "all figured out" — EI OO! Eikä tartte olla! Mut ihana kun oot samoilla mielin. Voidaa ainaki tsemppaa toisiamme jos ei muuta 🙂
Laura
Niin, sama juttu, haaveilen koko ajan niin paljon kaikesta ja sit tuntuu, et se toteuttaminen vaan jää. Mut nyt en oikeesti kyllä halua, että jää vaan ajatuksen tasolle tää homma! ja hei sama, musta tuntuu et kaikilla on niin selvät sävelet ja suunnitelmat, et alkaa vaan enemmän ahdistaa :'DD ja ei tietenkään tarttekkaan olla kaikki selvillä, mut tuntuu vaan niin inhottavalta ku on jo kauan ollu niin epävarma fiilis ja mikään ei tunnu kiinnostavan tarpeeks…:D vaikeeta tää meikäläisen arki.. Mut kiitos Aino<3 Kiva kuulla, et ollaan samoilla fiiliksillä!
Sarams
Moi, mulla on sulle haaste! 🙂
http://sweetsweetplanet.blogspot.fi/2015/05/challenge-time.html
heidi
Tosin hyvin kirjotettu teksti! Jotenkin tää herätti ja mäkin jäin miettimään omaa elämää ja sitä, miks sen pitäis rullaa päivästä toiseen samalla kaavalla. Ihanaa jos saat toteutettua sun unelmia ja repästyä, mä ainakin pidän peukkuja pystyssä 🙂
Laura
Kiitos<3 Kiva, jos tää herätti sussakin uusia ajatuksia – mä ainakin oon huomannu, kuinka välillä on hyvä vaan pysähtyä miettimään ja tarkastella omia fiiliksiä vähän syvemmin:) Ja kiitos, kyllä mä uskon, että pian keksin jotain uutta ja jännittävää:')