Siis herranjestas mikä päivä eilen oli! Ihan käsittämätöntä, miten yhteen päivään voi mahtua ensinäkin a) niin paljon hyvää fiilistä ja positiivista energiaa b) ihania ihmisiä c) yllätyksiä d) hyvää musiikkia ja e) kaikkia niitä asioita, mitä rakastan.

Tosiaan lähes heti herättyäni suuntasin Saran luokse, jonne oltiin sovittu ihanien Ellin, Maijun, Ellan ja Ainon kanssa lounastreffit nyyttäriperiaatteella. Kaikki toi jotakin ihanaa herkkua mukanaan, ja niiden avulla saatiin pöytä koreaksi toinen toistaan ihanimmista herkuista – kaikki toki vegaanisia, gluteenittomia, sokerittomia ja mitä näitä nyt on. Nautittiin niin ruoasta kuin toistemme seurasta niin antaumuksella, että aika meni taas ihan liian nopeasti. Onneksi sovittiin jo uudet treffit tyttöjen kanssa ihan lähitulevaisuuteen, niin päästään taas nauttimaan hyvästä ruoasta ja siitä – ah niin taiainomaisesta – energiasta, mikä tän porukan kanssa ihan automaattisesti ilmakehään syntyy. Jotenkin niin uskomatonta, että oon löytänyt noin upeita ja aitoja ihmisiä mun ympärille, joille voin jakaa ne syvimmät ja oudoimmatkin ajatukset. Kiitos teille tytöt, ootte rakkaita<3

Untitled

Lounastelun jälkeen lähdin kylläisenä kotia kohti. Hymyilin koko matkan ja olin niin täynnä energiaa, että lähes heti kotiin päästyäni pinkaisin ulkotreenipaikalle vetäsemään oikein tehokkaan circuit -treenin. Endorfiinipöllyissäni hölkkäilin takaisin kotiin ja aloin pikkuhiljaa valmistautumaan Porvooseen lähtöön – mentiin nimittäin sinne juhlistamaan parin ihanan tyttösen 21-v synttäreitä.

Porvoossa meitä odotti ihana maalaistalo, jonka pihalle kokoonnuttiin juhlaväen kanssa iltaa viettämään. Siinä jonkun aikaa ulkona istuskeltuamme pihaterassille alettiin värkkäilemään mikrofoneja ja kitaroita, ja kaikki odottivat innolla, että joku porukasta uskaltaisi ottaa lavan haltuun. No ei aikaakaan, kun PETE PARKKONEN asteli talon takaa kitaransa kanssa lavalle ja istahti mikin eteen laulamaan. SIIS MITÄ?! Voitte vaan kuvitella meidän kaikkien ilmeet, kun tajuttiin mitä siinä todella oli tapahtumassa. Pete oli tosiaan järkätty vetämään meille sellasen reilun puolen tunnin yksityiskeikan, joka oli kyllä yks elämäni siisteimmistä kokemuksista tähän asti. Todella kovana ja omistautuneena Pete -fanina mä meinasin sulaa siihen paikkaan, kun se asteli siihen meidän eteen kiharapilvensä ja kitaransa kanssa. Huhhuh! Ihan uskomaton juttu!!!

Että sellanen päivä sitten.

kuvat: Ella

Nyt istun jo autossa matkalla mummolaan. Vähäisistä yöunista huolimatta oon aivan täynnä energiaa ja onnellisuutta, koska tää elämä on vaan niin siistiä! Voi vitsit oon fiiliksissä! Oikein hauskaa lauantaita ja viikonloppua teille kaikille ihanille siellä:) Palaillaan taas!

-Laura