Niin se kesä oli ja meni. Palasin nimittäin tänään lähes kolmen ja puolen kuukauden loman jälkeen kouluun. En ole vieläkään ihan sisäistänyt sitä, että syksy tosiaan on tuloillaan – nuo säät alkavat nimittäin huomattavasti viilenemään, illat pimenemään ja päivärytmit tasoittumaan – mutta koska asia taitaa niin ihan oikeasti olla, ajattelin pysähtyä hetkeksi miettimään vähän tätä mun opiskelukuviota ja tulevan vuoden suunnitelmia.

Untitled

Mulla jatkuu tosiaan nyt kesän jälkeen taas liiketalouden opinnot ammattikorkeakoulussa, jossa olen opiskellut vuoden päivät. Kyseiseen kouluun hakeminen oli alunperin silkka varotoimi, mutta koska satuin yllätyksekseni pääsemään sisälle, päätin ottaa paikan vastaan ja aloittaa opiskelut.

Pääosin koulu onkin ollut ihan kivaa ja hyödyllistä – olen tutustunut huippuihin tyyppeihin ja oppinut paljon mm. projektityöskentelystä – mutta silti olen koko ajan tiennyt, ettei tämä koulu ja ala ole sitä, mitä todella haluaisin. Opinnot ovat kuluneen vuoden aikana kulkeneet “vähän siinä sivussa”, kun olen yrittänyt pohtia tulevaisuutta ja sitä, mitä ihan oikeasti haluaisin opiskella ja tehdä. Tämänhetkinen kouluni on tuntunut lähinnä sellaiselta paikalta, jossa on silloin tällöin tullut käytyä ja jota varten on silloin tällöin tullut kirjoitettua raportteja tai tehtyä tehtäviä. En siis ole ottanut sitä kovin tosissani.

Untitled
Untitled

Niimpä mä viime keväänä lukuisten tuskailujen ja pohdintojen jälkeen aloin vihdoin oivaltamaan, mihin suuntaan haluaisin alkaa tulevaisuudessa etenemään. Ja vaikka en vieläkään ihan tarkkaan tiedä, niin on mulla tällä hetkellä paljon enemmän hajua, kuin koskaan aikaisemmin. Päätin, että teen vain niitä asioita, joista saan energiaa, intoa ja voimaa, enkä tuhlaa aikaani epätietoisuudessa ja turhautuneisuudessa vellomiseen. Otin selvää asioista, olin valmis lopettamaan kouluni kesken ja päätin, että hyppään mielummin tuntemattomaan, kuin elän onnettomana vaan tutussa ja turvallisessa.

Koulun lopettaminen olikin aika lähellä, kun keväällä turhauduin ja purin kaiken vihani siihen. Olin hukassa ja helpoin tapa purkaa ärtymystä oli olla välittämättä koulusta. Minua ei ihan oikeasti kiinnostanut ja siinä rytäkässä tipahti sitten myös pari kurssiakin pois lukujärjestyksestä. Tuskissani laitoin myös yhteishaun muutamaan paikkaan menemään, mutta lopulta en päätynyt kuitenkaan hakemaan mihinkään, kun en osallistunut pääsykokeisiin.

Untitled

Jatkan nyt siis liiketalouden opintojen parissa ainakin toistaiseksi, mutta siinä samalla tulen tekemään mahdollisimman paljon niitä asioita, joihin mulla todella on intohimoa. Siksi kouluttaudun samanaikaisesti personal traineriksi, ja alan mahdollisesti myös viemään unelmiani ruoanlaittoa koskien eteenpäin. Haluan, että liikunta, ravinto ja ylipäätään hyvinvointi ovat niitä asioita, joihin voin keskittyä täysin niin vapaa-ajalla kuin työssänikin, ja sen takia aion koko ajan tähdätä siihen, että jokin päivä teen sellaista työtä, jota voin käsi sydämellä sanoa rakastavani.

Sen jos jonkun oon nimittäin oppinut, että mun on ihan turha tehdä mitään sellaista, mihin en voi täysillä keskittyä. Jos mulla ei ole motivaatiota, musta ei ole mihinkään. On ihan sama kuinka korkeatasoista koulutusta kävisin tai kuinka hyödyllistä alaa opiskelisin – jos mua ei kiinnosta, niin hommasta ei tuu kyllä yhtään mitään. Ja onneksi ei tarvitse tullakkaan. Onneksi mulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten haluan päiväni viettää. Haluan nimittäin viettää ne niin, että voin joka ilta mennä nukkumaan kiitollisena, hyvillä mielin, hymy huulilla. Ja herätä joka aamu innoissani uudesta päivästä ja kaikista niistä asioista, joita pääsisin sen aikana tekemään.

Enkä väitä, ettenkö jo nyt olisi kiitollinen tai onnellinen joka päivä, tai ettenkö nyt heräisi aamuisin innoissani. Koska olen onnellinen, kiitollinen ja innoissani elämästä. Mutta tiedän, etten ole ihan vielä siellä, missä haluaisin.

Untitled
Untitled

Mutta niin, arki se kai tästä taas alkaa. Tosin aika kevyesti nyt ainakin toistaiseksi, nimittäin huomenna ja torstaina meillä ei oo ollenkaan koulua. Sama kaava taitaa toistua nyt pari viikkoa eteenpäin, sillä jos ymmärsin oikein, meillä on nyt ensimmäisen kuukauden aikana vaan pari kertaa viikossa luentoja. Kelpaa! Se mahdollistaa siis enemmän aikaa pt-hommille ja antaa ylipäätään tilaa muidenkin asioiden, kuin pelkästään projektisuunnitelmien ja raporttien tekemiselle. Kuulostaa mun korvaan aika hyvältä. Vihdoin aikaa myös vaan olla, jos nin huvittaa.

Tänään alkoi myös Liftedin lifestyle -valmennus, jossa mäkin oon vihdoin mukana! Oon jo kauan pitänyt silmällä kyseisten jäbien nettivalmennuksia ja aina toivonut, että olisin itsekin joku päivä ottamassa siinä osaa. Ja nythän mun aika sitten koitti! Innolla odotan tulevia luentoja niin ravinnosta, liikunnasta kuin henkisestä hyvinvoinnistakin – ne kun on juurikin niitä asioita, mistä oon itse kovin kiinnostunut.

Hyvällä fiiliksellä siis aloittelen tätä syksyä, vaikka haikein mielin joudunkin kesästä päästämään irti. Tää oli nimittäin yksi ikimuistoisimmista sellaisista ikinä.

-Laura