Täällä minä makoilen sohvannurkassa väsyneenä pitkästä, mutta erittäinkin mukavasta päivästä. Osasyynä mun ryytymiseen on se, että olen raahannut kivikautista ja painavaa läppäriäni mukana koko päivän. Sormet on ihan verillä ja hartioita pistelee, mutta ennen kaikkea ihan oikeesti ketuttaa.

IMG_6703

Uuden koneen hankinta on ollut tosi kauan jo mielessä, ja viha tätä vanhaa kohtaan on kasvanut koko ajan vaan lisää. Nyt kun olen aloittanut työt, ja synttärilahjaksikin tuli ihan kivasti rahaa, olen vihdoin saanut kerättyä kassaa uutta konetta varten. Kaavailin pitkään eri merkkien välillä ja kuvittelin, ettei mulla missään nimessä tulisi olemaan varaa ostaa MacBookia, vaikka sellaisen olen tosi kauan jo halunnut. Mutta kuinkas kävikään, kerrankin mä ihan oikeesti voin ostaa jotain tosi kallista ja laadukasta hyvällä omatunnolla, koska näyttäisi siltä, että mulla olisikin juuri varaa kyseiseen koneeseen, JES!

IMG_6672
IMG_6708

Yksi tämän päivän koomisista hetkistä olikin vierailuni Apple kaupassa, kun kävin hiplailemassa koneita ja kyselemässä vielä vähän niistä. Näytin varmaan niin tuskaselta mun jättikanatamusten (laukku, jättikone ja shoppailukassit) kanssa, että myyjä halusi oikein tulla kokeilemaan, kuinka painava tämä mun tänhetkinen kone on. Naurahti ja totesi vain, että olis varmaan aika nyt hankkia se MacBook…:D Nöyrästi kävelin kuitenkin ulos kaupasta ja menin viereiseen kahvilaan dataamaan tällä järkäleellä siksi aikaa, kunnes lähdin sinne Sandroon syömään, mistä eilen kerroinkin. Mutta niin, huomenna olisi tarkotus ehkä käydä sitten kotiuttamassa se uusi laite! Nyt kun ei ole kouluakaan tällä viikolla, ehtisin hyvin räpläillä sitä, ja etenkin opetella koneen käyttöä. Oon kyllä niin täpinöissä, tää on mulle jotenkin tosi iso juttu! Materialismionnellisuus – kamalaa sanoa, mutta se vaan tuntuu niin hyvältä.

IMG_6712


Tällaista tänään! Postauksen kuvissa ihana Sandro, joka ei taaskaan pettänyt. Tällä kertaa kokeilin falafel -salaattia, oli oikein maittavaa. Nyt jatkan tätä kipelyä – flunssa siis painaa edelleen päälle (joka alkaa muuten hitto vie käymään hermoille) – ja avaan telkkarin, josko sieltä vaikka tulisikin jotain mun väsyneelle mielentilalle sopivaa hömppää. Heippahei!
-Laura