Vaikka kesän aikana ei ehkä ole tullut toteutettua kaikkea, mitä sen alussa mielessäni suunnittelin tekeväni, on tämä kesä ollut varmasti yksi ikimuistoisimmista. Ei sen tapahtumien vuoksi, vaan kaiken sen henkisen kasvamisen – mitä viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut – vuoksi. On totta, että parhaat asiat elämässä tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten odottaa, sillä niin on käynyt minulle monesti. Ja kävi tälläkin kertaa.

Untitled

Aloittaessani täysin “uudenlaisen” elämän mm. parisuhteeni loppumisen jälkeen, en olisi osannut odottaa näin suurta muutosta. Tai sanotaan, että osasin odottaa muutosta, mutta en niinkään parannusta. Vaikka sydäntäni ei särjetty tai välejä kenenkään kanssa rikottu, en osannut kuvitella, että elämä voisi tuntua näin erilaiselta. En olisi vielä vähän aikaa sitten voinut kuvitella, että voisin joskus tuntea oloni näin kaikinpuolin hyväksi – kokonaiseksi. Sillä vaikka tietyistä asioista irti päästämisellä oli myös osansa tämän paremman olon saavuttamiseen, tuntuu silti ihan ihmeelliseltä, että voin vihdoin todeta olevani tässä. Juuri nyt, tässä hetkessä, tällä fiiliksellä. En olisi osannut odottaa, että kaiken sen stressaamisen, itsensä kanssa taistelemisen, turhautuneisuuden ja epävarman olon jälkeen voisin yhtäkkiä päästä näin pitkälle. Loikata tuskasta vapauteen – tuosta noin vain.

Vaikka elämäni ei ole koskaan ollut mitenkään kurjaa, en ole ikinä aikaisemmin edes tiedostanut tämänhetkisen oloni kaltaista tunnetta. Saatika sitten tuntenut sitä. Sen takia tämä tuntuukin nyt niin hyvältä ja ihmeelliseltä. En malttaisi lopettaa ihmettelemästä, miten pelkästään ottamalla riskejä ja opettelemalla suhtautumaan asioihin hiukan uudella tavalla voi saada näin suurta muutosta aikaan. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hyviä asioita vaan tuntuu tipahtelevan eteeni, vaikken niitä yritä edes tavoitella. Yks kaks elämääni ilmestyy upeita ihmisiä. Yks kaks huomaan tekeväni asioita, joita todella rakastan ja joihin minulla on intohimoa. Yks kaks huomaan unelmien tulevan toteen. Yks kaks huomaan meneväni joka päivä eteenpäin sellaisella asenteella, josta pystyin joskus vain unelmoimaan.

Untitled

Ennen elin ajatusmaailmassa, jossa oli aina jotakin, mistä murehtia. Luulin, että aina tulisi olemaan takaraivossa se joku huoli, suru, toteuttamattomalta tuntuva haave tai huomisen murhe painamassa mieltä, vaikka olisikin noin muuten ehkä ihan onnellinen. Luulin, etten oppisi ikinä olemaan stressaamatta tulevaa ja olemaan tyytyväinen juuri tähän hetkeen, koska jossain mielen solukoissa tulevaisuus kuitenkin pelottaisi, muiden mielipiteet mietityttäisivät ja sisäinen ääni patistaisi suunnittelemaan. Luulin, ettei olisi mahdollista olla huolimatta tulevasta, vaikka se ehkä mietityttäisikin. Koska kyllähän se useaa meistä mietityttää. Mutta että murehtia sitä joka päivä. Miettiä mitä minusta tulee, tuleeko minusta mitään, mitä minä elämältäni haluan ja mitä toivon saavuttavani. Ei. Niin sen ei pidä mietityttää. Sillä antamalla sen huolettaa, ei tämä päivä voi koskaan olla se paras mahdollinen.

Untitled

Mä en olisi osannut odottaa, että tänä kesänä voisin kokea näin suuria oivalluksia, saada tällaisia ihmisiä elämääni, nauraa näin paljon, kasvaa henkisesti ja ennen kaikkea saada tällaista oloa. Olon, jota en edes osaa selittää. Olon, joka tuntuu onnellisuudelta, tasapainoisuudelta, puhtaudelta ja vaan niin hyvältä samaan aikaan. Olon, joka tuntuu oikealta.

En aio antaa minkään viedä tätä oloa minulta pois. Tuli sitten kiireitä, stressiä tai huonoja päiviä. Tämä on ja pysyy, syvällä mun sisällä. Ja jos joskus sen kadotan, en aio luovuttaa sen etsimisessä.

-Laura

.