Istun bussissa ruokakassit jaloissani ja tuijotan ikkunasta ulos. Pieni nälkä kurnii vatsassa, kun suunnittelen illan ruokaa. Bataatti- & porkkanasuikaleita uunissa, kylmäsavulohta ja salaattia. Oi kyllä. En malttaisi millään odottaa.

IMG_7865

Ruokakassista pilkottaa paketillinen tuoreita ja rapsakoita sellerinvarsia, enkä voi vastustaa himoa. Nappaan niistä yhden ja napostelen sen alta aikayksikön. Sellerinvarren (suhteellisen äänekkäät) rouskutteluäänet kantavat varmasti bussin etuosaan asti, mutta en välitä. Tämä on yhtä lempiherkkuani. Ihan oikeasti.

Nappaan heti ensimmäisen pureskeltuani vielä toisen. Kanssamatkustajani vilkuilevat minuun päin outo ilme kasvoillaan. Ensin ihmettelen miksi, mutta sitten tajuan – ainiin, syönhän mä sentään selleriä.

IMG_7937

Ei ole kauaakaan siitä, kun olisin itse kuulunut noihin oudosti vilkuileviin kanssamatkustajiini. Varmasti vielä reilut pari vuotta sitten olisinkin mielummin napostellut irtokarkkeja ja katsonut oudoksuen tyyppiä, joka syö selleriä. Koska olihan se nyt outoa, että jonkun tekisi mieli selleriä ja että se joku vielä söisi sitä bussissa kaikkien nähden.

Toisin on kuitenkin tänäpäivänä. Koska, no, minähän se sitä selleriä siellä bussissa popsin.

IMG_8635

Tämä tapahtunut toi mieleeni pari päivää sitten lukemani mielenkiintoisen artikkelin liittyen syömistottumuksiin. Siinä puhuttiin “ruokavaliottomasta ruokavaliosta”, jossa syöminen perustuu puhtaasti pelkkiin mielitekoihin. Intuitiiviseksi syömiseksi kutsuttu syömistapa kumoaa kellon katsomisen ja tiukat ruokavaliorajoitukset ja sen tarkoituksena on opetella kuuntelemaan kehoa ja sen mielitekoja, ja tietenkin syödä täysin niiden mukaan.

Siksi siis mäkin popsin silloin bussissa selleriä. Söin sitä, mitä mieli teki.

IMG_8367

Siinä missä saatoin vielä vuosi sitten puhua tiukasti vegaanisen ja gluteenittoman ruokavalion puolesta ja kellon mukaan syömisestä, puhun nyt intuitiivisen syömisen puolesta. En halua asettaa itselleni tiukkoja rajoja, kieltää joitakin ruoka-aineita tai ajatella, että maidottomuus ja gluteenittomuus olisivat ainoa avain hyvinvointiin.

Kyllä, syön edelleen kasvisruokaa, en käytä juurikaan maitotuotteita, herkuttelen raakaherkuilla ja syön harvoin gluteeniviljoja, mutta en koe, että moisten rajojen sisällä pysyminen olisi absoluuttisesti oikea tapa syödä. Mulle se ehkä on, koska syötyäni niin kauan kasvisruokaa, kehoni himoitsee sitä, koska se saa sen voimaan hyvin. Jollakin toisella mieliteot saattavat ohjata syömään lihaa ja perunamuussia. Ja se on myös täysin ookoo.

Toki on hyvä pitää kohtuus ja järki mukana ruokailussa, mutta siitä on turha ottaa stressiä tai kehittää itselleen ongelmaa. Ruoka on nautinto, se on kehon polttoaine ja usein päivien suuri-pieni ilo.

Siksi mä nään, että absoluuttisesti oikea tapa syödä, on oppia kuuntelemaan omia mielitekoja ja omaa oloa. Tarkoitti se sitten aterioita kolmen tai kuuden tunnin välein, paketillista sellerin varsia, sisäfileepihviä tai pellillistä bataattiranskalaisia.

Oikea tapa syödä, on syödä niin, kun tuntuu hyvältä.

IMG_7975

“Jos on kuitenkin tottunut syömään paljon sokeria tai rasvaista ruokaa, todelliset mielihalut, jotka oikeasti huutaisivat ravitsevan, kunnollisen ruoan perään, ovat usein jääneet sen makean- ja roskaruokahimon alle piiloon”, sanottiin artikkelissa. Totta. Se onkin ehkä ainoa intuitiiviseen syömiseen kehottamisen ongelmista. Monille “syö, mitä mielesi tekee” saattaa nimittäin tarkoittaa, pitsaa, hamppareita, karkkia ja jäätelöpurkillisia. Mutta sokeri- ja rasvapitoisten ruokien syöminen on yleensä koukuttavaa, ja se koukku nimenomaan aiheuttaa niitä vääränlaisia viestejä.

Siksi monien – myös minun – on ollut opeteltava syömään “oikein” – totuteltava säännölliseen ateriarytmiin ja syömään kunnollista, ravitsevaa ruokaa, jotta keho saa polttoaineeksi sellaisia ravinteita, mitä se todellisuudessa kaipaa.

Siitä on aikoinaan lähtenyt oma innostukseni maidottomaan, gluteenittomaan ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon, mikä toki on toiminut ja lisännyt hyvää oloa, mutta mikä loppujen lopuksi ajoi minut myös liian kapeakatseiseksi ja jopa pelokkaaksi ruoan suhteen.

Siksi on ollut helpottavaa päästää irti kaikenlaisista rajoista ja kielloista. Koska en siltikään himoitse mitään, mistä mulle ei tulisi hyvä olo.

IMG_9560-2

Kehotan siis mielummin – sekä itseäni, että muita – opettelemaan kuuntelemaan niitä aitoja, syvimpiä mielitekoja, kun noudattamaan sokeasti tiettyä ruokavaliota. Joskus ne ehkä todella huutavat hampparia tai irtokarkkeja – ja se on ihan ookoo – mutta kun syö suurimmaksi osaksi aitoa oikeaa ruokaa, mieliteotkin muuttuvat niiden mukaisiksi.

Se, että opettelee kuuntelemaan itseään on – ja tule aina olemaan – ainut oikea tapa opetella elämään niin, että just sun on oikeasti hyvä olla.

Kun oppii kuuntelemaan kehon todellisia viestejä, ei ole väliä, tuleeko nälkä jo kahden tunnin päästä edellisestä ateriasta, vai vasta illalla. Ei ole väliä, jos tekee mieli korvapuustia tai jos pihviannos houkuttaa enemmän, kuin kasvismuhennos. Koska silloin me tiedetään, mikä meille on milläkin hetkellä parasta.

IMG_0115

Meidän keho on niin fiksu, että se osaa kyllä kertoa, mitä se tarvitsee. Sitä täytyy vaan oppia kuuntelemaan.
Ja kyllä, silloin saattaa hyvinkin tehdä mieli selleriä.
-Laura