Seikkailun jano
Aamulla en herääkkään lintujen lauluun ja kaupungin ääniin, vaan havahdun hereille, kun vinkuva tuuli hakkaa sadepisaroita ikkunapelteihin. Ulkona on harmaata – ei lintujen laulua, ei kaupungin ääniä, ei ihmisiä. Ei tee mieli nousta ylös, haluan vaan hautautua syvemmälle peittoon.
Tuijotan ulos ja yritän kaivaa tsemppariasennetta jostain, mutta mielessä pyörii vain etelän aurinkoiset aamut, kahvihetket parvekkeella ja hotellin valkoiset lakanat.
Miten tää tuntuukin niin vaikealta olla takaisin kotona, arjessa? Miten kaikki “tavallinen” tuntuu yhtäkkiä niin tylsältä ja värittömältä?
Kun joku kysyy, miten matka meni, en osaa edes vastata. Tuntuu, ettei viime viikon tapahtumille ole sanoja. Miten muka selitän, kuinka tuo reissu oli yksi parhaimmista, mitä olen koskaan kokenut?
Haluaisin vain elää sen uudestaan.
Tai ehkä odotan jo seuraavaa seikkailua.
Tuntuu oudolta mennä yksin nukkumaan ja herätä tyhjässä kodissa. Keittää yksi kuppi kahvia ja istua pöydän ääreen seuranani vain kaksi tyhjää tuolia. Edes aamiaismunakkaani ei pysy kasassa, kun yritän kääntää sitä pannulla. Eikä sen syöminen tunnu yksin kivalta.
On reissuja, joilta on ihana palata kotiin. Niiden jälkeen mikään muu kuin oma sänky, tutut rutiinit, itse laitettu ruoka ja säännöllinen päivärytmi, ei tunnu paremmalta.
Mutta sitten on reissuja, joilta kotiin palaaminen ei vaan tunnu vielä hyvältä. Joilta palatessa tuntuu, että jotain jäi kesken. Että ei ollut valmis lähtemään kotiin, vaan olisi janonnut vielä lisää seikkailuita ja uusia kokemuksia. Että ei vaan olisi halunnut sen loppuvan.
Ikävöin sekalaista porukkamme. Ikävöin pitkän pöydän ääressä vietettyjä illallishetkiä. Ikävöin myöhäisen illan extemporee uintireissuja ja 24/7 kioskilta ostettuja jäätelöitä.
Ikävöin vatsa kippurassa nauramista, keskipäivän parvekekahveja, spontaaneja viinilasillisia, monen tunnin kuvausreissuja, tuorepuristettua appelsiinimehua ja söpön pikku kahvilan terassilla istuskelua.
Voiko olla, etten vaan viihdy kotona just nyt? Joskus se ei oo se paikka, missä tahtoo olla. Joskus seikkailu, erilainen päivärytmi ja täysin totutusta poikkeava ohjelma, on juuri sitä, mitä kaipaa.
Ja luulen, että sitä juuri tarvitsenkin.
Seikkailua. Inspiraatiota. Uusia paikkoja. Uusia kokemuksia.
Ja kyllä, tiedän, että täällä kotona kaikki on paremmin kun hyvin. Mutta just nyt se ei tunnu paikalta, missä haluan olla.
Q
Ite palasin just parin kk reissulta ja ensimmäiset ajatukset ja tunteet oli kyllä aika mitättömät, kun palasin suomeen toissapäivänä. Varsinkin, kun kaupungissani on tällä hetkellä vain pari ystävääni… Ja jälleen kerran tää tuntuu tylsältä paikalta kun muualla maailmassa kaupungit tuntuu niin eläväisiltä ja tapahtumaa ja ihmisiä riittää keskellä viikkoakin. Toivottavasti pääset uusille seikkailuille, kyl se koti aina jossain vaiheessa sit tuntuu taas hyvältä 🙂
Laura
Voi että, olipa ihana lukea sun kommentti – ajattelin, että oon ihan yksin tän tunteen kanssa. Ja kyllä koti ihan varmasti jossain vaiheessa taas tuntuu paikalta, missä tahtoo olla, mutta just nyt kaipaa jotenkin ihan hirveesti vaan muualle :-O
Tsemppiä sullekin kotiinpaluuseen totuttelemiseen, kyllä se taas siitä pian kans alkaa tuntumaan kivalta paikalta<3
Katsku
Ihan ku mä olisin kirjottanu tän tekstin, niin ku sen osalta että haluan nyt jotain muutosta ja uutta ja siistiä. Kyl sä tiiät 😉
Laura
Ihana, et samaistut<3 Ja kyl mä tiiän, samoilla fiiliksillä ollaan:)
ella elers
<3
Laura
<3
Anonyymi
Etkö sä seurustelekaan enää? 🙁 Miksi tiet erkanivat?
Laura
Seurustelen! 😀 Mistä niin päättelit?
Anonyymi
Asuin 3 kuukautta ulkomailla, elämä oli helpompaa ja huolettomampaa. En tehnyt töitä ja rutiinit eivät painaneet. Päivät kuluivat silti kaikki eri tavalla, ei ollut harmaata tasapaksua arkea, joka lamaannuttaa. Tutustuin aivan ihaniin uusiin ihmisiin , jotka kaikki olivat eri puolilta maailmaa ja silti meillä oli niin paljon yhteistä. Aivan mahtava fiilis kun sellaista pääsee kokemaan. Kulttuurikin oli erilaista, ruokaa syötiin pitkään ja viiniä sai juoda jos huvitti, koska Italiassa näin kuuluu tehdä. Kotiin saapuminen oli rankkaa, alkoi työt ja yksinäisyys. Kaikki kaverit elämät omaa elämää omine aikatauluineen, joita on kauhean vaikeeta sovittaa yhteen. Eikä täällä Suomessa oikeen saanut puhua upeista kokemuksista tai haikailla uusien, niin tutuksi tulleiden asioiden perään.. Sain törkeitä kommentteja ja olan kohautuksia matkatarinoihini.. Eihän se muilta ole pois, että minulla on ihana reissu takana, paitsi että silti nähtävästi on. Ymmärrän kaipuun muualle niin hyvin, sade ei ainakaan auta siihen fiilikseen.
Laura
Kiitos, että jaoit sun tarinan. Pystyin samaistumaan sun fiiliksiin, koska oon myös ite asunut vuoden muualla ja sieltä palaaminen takaisin kotiin oli aluksi hankalaa, vaikka toki se tuntui myös kivalta.
Tosi harmia kyllä kuulla, että oot saanut ilkeitä kommentteja ja tollasia ikäviä reaktioita ihmisiltä!? Yritä kaikin voimin olla välittämättä niistä, koska se on varmasti vaan turhaa kateellisuutta ja katkeruutta, kun oot saanut kokea upeita juttuja siellä reissussa. Paljon tsemppiä ja aurinkoa sun päiviin<3
ella elers
Ps. muru – 7/24 kioski :'D<3
Laura
Laitoin tahalleen 24/7 kioski 😀 Mut ehkä korjaan sen tohon :D<3
Tiina
Ihania kuvia Laura, toi tunnelma! Ja upeeta tekstiä, osuu ja uppoaa vaikka kipuilen toisenlaisten asioiden kanssa toisenlaisessa paikassa jossa w hyvä olla just nyt 🙂 Olo on niin samanlainen!
Laura
Kiitos Tiina, ihana kuulla, että samaistut<3 Halaus sulle!:)
Anonyymi
Jotenkin samoissa fiiliksissä mutta nyt vasta kun joku sano tuon tunteen ääneen niin tajusin että sitähän se on. Vajaa 2 vuotta seurustelin miehen kanssa joka asui kaukana ja siellä vietin aina puolen vuoden välein aikaa. Nyt sitten kevään ollut yksin sinkkuna ja jotenkin mieli ja koko kroppa kaipaa taas sitä tunnetta, seikkailua, sitä poikkeusta arkeen. Kauhea levottomuus päällä kun jotenkin tuntuu että fyysisesti on täällä omassa kotona, omissa hommissa mutta mieli on jossain ihan muualla ja yrittää huutaa kroppaa mukaan sille seikkailulle jossa se mieli jo vaeltaa..
Laura
Ymmärrän täysin, kun puhut tosta poikkeuksesta arkeen – just sitä mäkin tällä hetkellä kaipaan ja se tuntu tuolla reissussa jotenkin tosi hyvältä:O
Kurjaa, että suhde loppui ja oot tuntenut itses levottomaksi ja yksinäiseksi, se on aina jotenkin tosi lamaannuttava tunne ja on vaikea kaivaa sitä iloa mistään, vaikka sitä olisikin ympärillä. Paljon halauksia ja tsemppiä sun päiviin, lupaan, että pian tulee taas jotain uusia iloja tai muuta piristävää<3