Untitled

Mä en tiedä mikä on.

Pidemmän aikaa on jo tuntunut siltä, että jotain puuttuu. Kaikki on hyvin, mutta ei kuitenkaan. En kaipaa ketään tai mitään. Mutta silti ehkä jotakin.
Välillä tuntuu tyhjältä. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Tuntuu, ettei huvittaisi edes tehdä mitään. Kaikki käskyt, velvollisuudet ja lupaukset, ne enemmänkin ahdistavat, kuin saavat toimimaan.

Toisaalta tavoitteet, intohimot ja unelmat ohjaavat mua koko ajan eteenpäin. Inspiraatio ja rohkeus. Mutta yhtäkkiä ne saattavat vain kadota. Tai eivät ehkä kadota, vaan enemmänkin unohtua. Peittyä muiden ajatusten alle.

Hermostun välillä turhista asioista, merkityksettömistä jutuista. Siitä, että joku huomauttaa minulle jostakin tai kysyy toistamiseen samoja asioita. Hermostun, koska minua vaivaa jokin, mitä en ole saanut vielä kaivettua itsestäni esille. Jokin, joka kytee jossain syvällä sisällä. Ehkä jokin aika syväkin haava.

Ja sitten olen kireä.

Untitled

En halua olla kireä. Ikinä, kenellekään.

Huomaan kaipaavani enemmän omia hetkiä, yksinoloa ja hiljaisuutta.

Toisaalta haluan olla jonkun lähellä, haluan mennä ja tulla, keskustella, nähdä ystäviä ja kysyä kuulumisia.

Mutta toisalta, haluan vaan olla hiljaa. Yksin tai yhdessä. Tiedostaen, että olisin vain ja ainoastaan siinä hetkessä. Missä ikinä olisinkin. Tai missä olen nyt.

Pistäisin silmät kiinni, keskittyisin hengitykseen ja pysähtyisin, vaikka ympärilläni olisi kiirettä, kovia ääniä ja kireyttä ilmassa.

Untitled

Tuntuu, kuin jotain puuttuisi. Ehkä jokin oivallus, päätös, uusi haaste, seikkailu. Ehkä vain yksi merkittävä keskustelu. Tai yksi hetki. Jokin tai joku, joka laukaisisi kaiken jännityksen. Jännityksen, mitä en tällä hetkellä tiedä tuntevani. Jännityksen, jonka kuitenkin tiedän olevan jossain syvällä sisällä.

Koska elämä on tässä ja nyt, se vaan on. Se ei mene nopeammin, eikä hitaammin. Se ei pysähdy, se ei odota. Mutta se ei myöskään kulje mukavasti, jos siihen ei keskity.

Sitä ei pidä elää murehtien, pienistä asioista hermostuen tai hoppuillen. Sitä ei pidä elää itseään huijaten. Jos tuntuu, ettei kaikki ole hyvin, asia täytyy selvittää, eikä peitellä.

Ja vaikka itsensä kanssa voi olla vaikeaa keskustella – voi olla vaikeaa etsiä ongelmakohtia ja yrittää korjata niitä – jokainen oivallus, oppimisen kokemus ja itsensä kehittämisen hetki on sen arvoinen, että otti joskus aikalisän, laittoi silmät kiinni ja kuunteli hetken sisintään.

Koska kaikki mitä me ollaan, on tässä ja nyt. Ja kaikkeen mitä me ollaan voi myös vaikuttaa – tässä ja nyt. Mutta myös siihen, mitä tulevaisuudessa haluaa olla, voi vaikuttaa tässä ja nyt.

Tiedättekö, kaikki on tässä hetkessä. Oli se mitä tahansa.

Ja vaikka kuinka hairahdan välillä mrehtimaan menneitä tai huolehtimaan tulevasta, olen joka kerta niin tehdessäni entistä viisaampi, sillä muistan tämän: elämä on nyt.

-Laura