Siitä lähtien kun kirjoitin täällä blogissa ruokavaliostani ja aloin ylipäätään toteuttamaan erikoisempaa ruokavaliota, olen saanut paljon kysymyksiä syömisistäni. Miten saat tarpeeksi proteiinia, kun et syö lihaa? Entä se kalsium, kun et juo maitoa? D-vitamiini? Onks toi sun syömä ruoka oikeesti hyvää? Voitko joskus kokata mulle jotain vegesafkaa? – näiden juttujen kuulemiseen korvani taitavat olla jo enemmän kuin tottuneita.

Untitled

Yllätyksekseni olen huomannut, että erikoisruokavalioiden paheksumisen tai kasvisruokavalion mollaamisen sijaan ihmiset ovatkin olleet todella kiinnostuneita siitä, mitä syön, miten syön ja miksi syön näin. Millaista ruokaa lautaseltani löytyy, kun sitä ei koristakkaan spagetti ja jauhelihakastike tai kanasalaatti? Tai mitä syön välipalaksi, kun jääkaapissa ei ole maitorahkaa tai kaapeissa leipää? Ja tärkeimpänä: voiko vegeruoka olla hyvää ja saako siitä tarpeeksi energiaa?

Ylpeänä olen niin kavereille kun sukulaisillekin kertonut ja todistanut, että kyllä voi ja kyllä saa. Syön siis pääosin vegaanisesti, eli pelkästään kasviperäistä ravintoa. Sanoin pääosin siksi, koska välillä – tosin erittäin harvoin – saatan tehdä poikkeuksia ja syödä esimerkiksi kalaa. Tämä ihan vain senkin vuoksi, että esimerkiksi sukulaiset kokevat ruokavalioni joskus todella vaikeaksi, eivätkä yksinkertaisesti osaa laittaa minulle sopivaa ruokaa, vaikka tarjoudunkin aina tuomaan omia eväitä tai auttamaan ruoanlaitossa. Mutta välillä suostun tulemaan vastaan ja syön ihan mielelläni joskus esimerkiksi lohta – tosin lihan kanssa en tee samanlaisia vastaliikkeitä, sillä lihansyönti on minulle nykyään selvä ei. Monille kuitenkin vegaanius ja gluteenittomuus kuulostaa oitis pelkän porkkanan napostelulta ja sen takia on ollut ilo näyttää, että sitä se ei ainakaan minulle ole.


Mutta tosiaan niinkuin olen jo aiemminkin kertonut, maitotuotteet olen jo kauan jättänyt kaupan hyllylle, leivän olen vaihtanut omatekoisiin siemenleipiin, riisikakkuihin ja gluteenittomiin versioihin ja valkoista sokeria en käytä enkä syö ollenkaan. Olen siis käytännössä vain kokeillut, miltä tuntuisi elää ilman maitoa ja gluteenia, ja koska se tuntui hyvältä, enkä kokenut sitä mitenkään vaikeaksi, päätin jäädä sille tielle. Lihan poisjääminen on minulle kuitenkin aika uutta, vaikka en oikeastaan koskaan ole ollut mikään kova lihansyöjä. Mutta onhan se totta, että se on erinomainen proteiininlähde, ja juurikin sen takia kasvisruokailu ehkä joskus kammottikin. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kuitenkin hassulta, kuinka joskus kuvittelin, etten voisi elää ilman lihaa. Nyt en nimittäin kaipaa sitä enää ollenkaan. En oikeastaan edes tykkää lihasta mitenkään erityisesti, ja sen takia se pikkuhiljaa jäikin aina ostamatta kaupasta. Parasta tässä on se, että ruokavalioni on tällä hetkellä paljon monipuolisempi, jännittävämpi ja terveellisempi kuin mitä se on koskaan ollut. Sekaruokavaliolla ei nimittäin tullut koskaan syötyä näin monipuolisesti ja puhtaasti. Koko vegeys tapahtui minun kohdallani loppujen lopuksi kuitenkin aika vahingossa, ja luulempa, että juuri siitä syystä se tuntuu niin luonnolliselta. Kasvisruoka antaa niin ravitun, hyvän ja kevyen olon, että siihen jää helposti koukkuun. Tai minä ainakin jäin – varsinkin kun huomasin, kuinka paljon erilaisia vaihtoehtoja se avasi ihan jokapäiväisessä ruokailussa. Ja eipä tullut enää ähkyä tai turvonnutta oloa, mitä lihan ja maitotuotteiden syömisestä aikoinaan tuli. Tälle tielle siis jäätiin.

Untitled
Untitled

Ja ai että kun mä rakastan mun ruokavaliota. Tai no, ärsyttää edes käyttää termiä ruokavalio, koska en koe noudattavani sellaista, vaikka sanoisinkin syöväni vegaanisesti. Sanotaan siis vaikka, että rakastan sitä ruokaa, mitä syön. Kun kerran uskalsin astua boksin ulkopuolelle ja kokeilla täysin erilaista ruokaa, jäin koukkuun. Tykkään kokeilla kaikkea uutta – niin keittiössä kuin elämässä yleensäkin – ja todennäköisesti sen takia uskalsinkin ottaa askelia tuntemattomaan näiden ruoka-asioiden suhteen. Siitä mä oon ihan jokaikinen päivä kiitollinen. Kiitollinen, että oon uskaltanut rohkeasti kokeilla erilaisia juttuja ruoan suhteen, ja pikkuhiljaa päätynyt tähän, missä olen nyt. Tähän, ettei mikään ruoka ole “kiellettyä” tai syöminen rajoitettua. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta niin se vaan on. Mä rakastan kasvisruokaa, tai pitäisikö sanoa viherpöperöä ja pupunruokaa, niinkuin monet sitä tykkäävät kutsua. Mutta minä syön tällaista ruokaa tasan siksi, koska nautin siitä. Nautin ihan joka kerta. Syöminen ei aiheuta minulle omantunnontuskia tai morkkista, ja syön ihan vapaasti juuri sitä, mitä lystää. Mieleni ei edes tee mitään mäkkisafkaa, irtokarkkeja tai muuta höttöä. Enemmänkin himoitsen itsetehtyä hummusta, raakakakkua, smoothiekulhoja, siemenleipää, uunijuureksia ja kookosmaitojäätelöä. Oih.


Parhaimmillaan tämä vegaanius ja ylipäätään kasvisruokavalio on avannut rutkasti uusia ovia, tuonut elämääni uusia, ihania ihmisiä ja saanut minut voimaan paremmin kuin koskaan. Terveellinen tai vegaaninen ruokavalio kun ei tarkoita tylsän, mauttoman salaatin puputtamista tai tiettyjen ruoka-aineiden kieltämistä itseltään. Ainakin minulle se on vain mahdollisimman tuoreen, luonnollisen ja aidon ravinnon syömistä. Silloin huomaan voivani parhaiten ja tiedän, että myös kehoni voi hyvin. Tiedän, että olen nyt löytänyt itselleni parhaimman tavan elää ja syödä, koska oloni on tällä hetkellä niin pirun hyvä. Kehoni ja mieleni kiittävät, kun ne saavat hyvää oloa tukevaa ravintoa ja tarpeeksi oikeanlaista energiaa.

Pakko vielä kertoa tähän loppuun havainnollistava esimerkki siitä, kuinka kasvisruokavaliolla on kyllä mahdollista saada tarpeeksi proteiinia ja energiaa ylipäätään. Olen nimittäin saanut tässä viimeisen puolen vuoden sisällä pari kiloa lisää lihasmassaa, enkä tosiaan ole sinä aikana syönyt purkkiakaan maitorahkaa tai palaakaan lihaa. Pelkästään siis kasivperäistä proteiinia – tosin ehkä pari kertaa on tullut syötyä sitä kalaakin. Mutta, tämä kertonee jotain siitä, että myös kasviruokavaliolla on mahdollista kasvattaa lihasta ja ylipäätään saada tarpeeksi sitä proteiinia, mitä monet yleensä epäilevät. Joten näillä mennään jatkossakin.

Tällainen oli minun ruokatarinani. Millaisia ajatuksia teillä on kasvisruoasta tai ylipäätään ruokavalioasioista? Onko moni teistä siellä kasvissyöjä tai kenties vegaani? Olisi kiva saada hieman keskustelua näistä ruokavalioasioita – ne kun tuntuvat olevan jokaisella mielenpäällä. Kertokaahan ajatuksia ihan vapaasti!

-Laura