Etenkin viime vuodet, mä oon tehnyt paljon töitä sen eteen, etten välittäisi muiden mielipiteistä enkä stressaisi päätöksiä tehdessäni siitä, mitä muut niistä ajattelevat.

Aika ajoin se on ollut tosi helppoa. Oon mennyt intuition perässä ja vähät välittänyt onko mun tekeminen ollut jonkun mielestä sopivaa tai ei. Ei oo kiinnostanut, mitä meidän yhteiskunta sanoo tai mitä mun läheiset ajattelevat. Oon elänyt just niin rohkeesti tai vaatimattomasti, kun on hyvältä tuntunut.

_MG_5476-2

Sitten tulee niitä hetkiä, kun tekisi mieli heittää kaikki muiden mielipiteistä välittämättä oleminen romukoppaan. Silloin kateus, ärsytys, katkeruus ja jopa pieni vihankin kipinä alkavat nostamaan päätään. On vaikeaa pysyä itsevarmana ja tuntee riittämättömyyden tunteita jopa monta kertaa päivässä.

Ja vaikka tietää, ettei moisille tunteille kannata antaa tilaa, tekisi mieli ihan vähän edes pyöriskellä siinä omassa murjotuskuplassa. Tekisi mieli heittäytyä pikkulapseksi, huutaa, paiskoa ja juosta päättömänä metsään. Tulla kotiin vasta, kun siltä tuntuisi.

Viimepäivinä on ollut sellainen olo.

_MG_5494-2

En tiedä miksi, mutta vaikka elämä on noin muuten maistunut ihan siltä tavalliselta itseltään, jossakin mättää.

Mua ei oo inspiroinut valokuvata, ei kirjoittaa, ei ottaa yhteyttä ystäviin. Ei selata sosiaalista mediaa – tai jos on, se on enemmänkin vaan ärsyttänyt – eikä julkaista sinne mitään. Ei oo huvittanut olla mitään muuta kuin ainoastaan 100% rehellinen itselleni ja olla allapäin, jos on siltä tuntunut.

Ja just nyt mä haluan vähän vetäytymään omaan kuoreen.

_MG_5477-3
_MG_5586-2

Tuntuu, että oon ihan pihalla. Toisaalta kaipaisin paljon aikaa ja tilaa itselleni, mutta toisaalta jotain tosi piristävää, innostavaa ja inspiroivaa. Toisaalta kaipaisin autenttista kanssakäymistä hyvän ystävän kanssa, toisaalta haluaisin olla puhumatta mitään. Toisaalta en tiedä, mikä mua vaivaa, tai vaivaako edes mikään.

Toisaalta haluaisin elää vähän erilaista elämää, enkä olla tiettyjen velvollisuuksien vankina, mutta toisaalta tiedän, ettei se oo ihan vielä mahdollista. Toisaalta toivoisin muutosta, mutta toisaalta pelkään sitä.

Turhauttaa. Ihan pirusti.

Enkä halua esittää olevani jotain mitä en ole, joten siksi tämä ajatusoksennus. En halua yrittää tuntea jotain, mitä en oikeasti tunne. Tai olla jotain, mitä en oikeasti ole. En sekuntiakaan tässä elämässä.

_MG_5599

Joten roskikseen kaikki teennäisyys, väkinäinen iloisuus ja pakotettu hymy. Me saadaan murjottaa, olla allapäin ilman mitään syytä ja syödä jätskiä aamupalaksi, jos halutaan.

Just nyt mä annan itselleni täysin luvan tuntea näin. Ehkä huomenna on jo parempi fiilis, ehkä vasta viikon päästä. Eikä sillä oo väliä, kunhan oon vaan rehellinen itselleni.

Se, jos joku, on inhimillisyyttä parhaimmillaan.

-Laura