Mä rakastan olla tässä. Mun omassa sängyssä, kynttilän valossa, peiton alla. Maata tässä harmaan marraskuisen sadepäivän päätteeksi, maha täynnä hyvää ruokaa, keho ja mieli valmiina unille.

Kuunnella pianomusiikkia silmät kiinni – ei sanoja, pelkkiä melodioita. Mä rakastan sitä, kuinka voimakkaita tuntemuksia se saa mussa aikaan. Voisin itkeä, hymyillä, olla hiton rakastunut, ahdistua, olla huolissani ja rentoutua – kaikkea pelkästään yhden kappaleen aikana.

Käydä vuorotellen läpi juttuja, mitkä surettaa, hymyilyttää, innostuttaa, huolestuttaa ja tekee mut onnelliseksi. Käsittellä tunteita, ajatuksia ja fiiliksiä musiikin kautta. Ei purkaa niitä kehenkään, käsittellä vaan. Yksin. Omassa päässäni.

Untitled
Untitled

Muistelen päivän tapahtumia. Mietin, miksi mua kiukutti aamulla. Muistelen hengityksen virtaa joogasalissa ja niitä hetkiä, mitä koin siellä tänään itseni kanssa. Mietin, kuinka ihanaa sinne oli mennä rentoutumaan.

Mietin iltaista kauppareissani, ostamiani ruokaostoksia ja iloista kassaneitiä, joka tervehti mua hymyillen.

Mietin, kuinka ihanaa oli tulla kotiin tekemään ruokaa ja nauttia siitä rauhassa.

Untitled
Untitled

Mietin, kuinka nautin tästä tietynlaisesta yksinäisyydestä. Siitä, että oon rauhassa omassa kotonani. Yksin peittoni alla.

Nautin sateen ropinasta ikkunalautoihin, hitaasti palavista kynttilöistä ja siitä, että saan asua täällä. Siitä, että kotiin on joka kerta ihana tulla.

Mä nautin, että osaan olla yksin. Siitä, että pystyn rauhoittumaan yksin. Pohdiskelemaan, fiilistelemään, tunnustelemaan ja käsittelemään asioita.

Olemaan itsenäinen. Tietoinen itsestäni. Tuntea itseni.

Untitled

Tunnustelen, miltä kehossa tuntuu pitkän päivän jälkeen. Se kaipaa lepoa. Palautumista. Haleja ja rakkautta. Syvään hengittämistä ja raikasta vettä. Se kaipaa rauhaa.

Heti, jos ajatukseni karkaavat asioihin, jotka huolettavat, se käskee lopettamaan. Se ei kestä, että hartiat painuvat eteen ja yläselkä kiristyy. Se ei kestä negatiivisten ajatusten vaikutusta, eikä sitä, että huolehtii jostain, mistä ei pitäisi.

Kovasti nimittäin tänään yritin, mutta ei onnistunut. En ollut kiva tyyppi, kun huolehdin turhia.

Ja tajusin sen nyt tässä makoillessani.

Haluan olla tässä. Rentona, onnellisena ja kiitollisena. Syvään hengittäen. Pianomusiikkia kuunnellen.

En pinna kireellä, huokaillen ja kiukutellen.

-Laura