Mä oon huono laiskottelemaan. Tykkään kovasti puuhata kaikkea, ja kiireisen arjen takia mulle jää helposti myös sellanen tekemisen pakko välillä takaraivoon kummittelemaan, vaikka olisinkin lomalla. Kuulostaa hullulta, tiedän, mutta niin se vaan on. Joululoma tuli kuitenkin nyt niin hyvään kohtaan, että lepo ja laiskottelu ei tunnu ollenkaan huonolta idealta, vaan nimenomaan tarvitsen niitä. Vasta nyt sitä alkaa itsekin ymmärtämään, kuinka tapahtumantäyteinen ja kiireinen syksy mulla on ollut, ja kuinka mun ihan oikeasti tulee nyt rauhoittua edes hetkeksi. Joulun jälkeen alkaa sitten taas muuttoasiat ja siinä jos jossain saa voimia kulumaan…

Untitled
Untitled
Untitled

Joulu on ihana pyhä, koska se pakottaa rauhoittumaan. Silloin ei tee mieli kiirehtiä koko ajan jonnekin, tai stressata siitä, ettei kerkeä nukkumaan tarpeeksi. Siksi olen niin kiitollinen tästä pyhästä, koska viimeistään aina silloin osaan itsekin pysähtyä miettimään ja kuuntelemaan omia fiiliksiä. Vaikka on kivaa mennä välillä lujaa eteenpäin, tulee jossain vaiheessa kuitenkin raja vastaan. Onneksi omalla kohdallani ei nyt ole kyse siitä, että olisin ihan loppuunpalamisen partaalla, vaan enemmänkin, etten ole osannut hiljentää omia painostavia ajatuksiani siitä, että olisi koko ajan oltava menossa.

Untitled
Untitled


Tänään olen siis nauttinut vain olemisesta ja tuosta kauniista, aurinkoisesta pakkassäästä. Tunnin kävelylenkki teki hyvää niin mielelle, kuin kropallekin, ja kohta pääsen taas nauttimaan eilisistä herkkuruuista hyvässä seurassa. On tämä joulunaika jotenkin niin taianomaista…
Nautinnollista Joulupäivää!
-Laura