Mulla on jo kauan ollut sellainen olo, että haluaisin pysähtyä hetkeksi. Ottaa viikko omaa lomaa ja unohtaa kaikki “pakolliset” menot. Ottaa vaan aikaa hengittämiselle, ajattelemiselle ja puhdistumiselle. Viettää sellaista mahdollisimman hippimäistä elämää joogaten, kehoa huoltaen ja pohdiskellen.

2015-05-14

Tässä maailmassa kun on välillä niin vaikeaa antaa itselleen tarpeeksi aikaa. Tai oikeastaan vaikeaa pysähtyä. Opiskellaan, käydään töissä, treenataan, huolehditaan syömisistä ja samalla yritetään pitää vielä sosiaalista elämääkin kuosissa. Onhan siinä nyt duunia, sillä kyllähän tuo kaikki vie ihan älyttömästi aikaa ja energiaa. Jokainen päivä täytyy suunnitella ja aikatauluttaa, jotta kerkeää käymään koulussa, sitten salilla ja ehtiä vielä illaksi töihinkin. Yhtäkkiä sitä havahtuu suoritusputken keskeltä uupuneena – miksi mä just puskin itseäni taas tuolla tavalla?

2015-05-14

Onneksi jo se, että kiireen ja suorittamisen paineen tunnistaa itsessään, on pieni edistysaskel kohti inhimillisempää toimintatapaa ja levollisempaa mieltä. Ainakin pystyn itse sanomaan, että olen viimeaikoina oppinut kuuntelemaan niin mieltä kuin kehoanikin ihan uudella tavalla. Ja juuri sen takia, että olen joskus havahtunut tuon suoritusputken keskeltä uupuneena ja pysähtynyt ajattelemaan. Pystyn nykyään laittamaan pelin poikki jo ennen, kuin savu nousee korvista ja väsymys on sietämätöntä, mutta tämä ei todellakaan ole aina ollut helppoa. Itsensä kunnioittamista ja omien fiiliksien kuuntelemista on täytynyt harjoitella, enkä voi vieläkään sanoa hallitsevani sitä ihan täysin. Yritän joka päivä viettää edes pienen hetken itseni kanssa – joko aamuisin rauhassa aamupalaa syöden tai illalla kävelylenkillä mietiskellen. Ne pienetkin hetket vaikuttavat yleisfiilikseeni paljon: jos en ole saanut hetkeäkään yksin, ahdistun, jonka myötä alan pyörittelemään kaikenlaisia turhauttavia asioita mielessäni yhä enemmän, ja siitä taas ahdistun lisää. Oravanpyörä on syntynyt.

2015-05-14

Mutta niin, palatakseni synkiltä vesiltä hieman kirkkaammille, olen nyt vihdoin tullut siihen tulokseen, että pidän ensi viikon ajan lomaa elämästäni. Ei sillä, etten olisi siihen tällä hetkellä tyytyväinen, vaan koska tunnen tarvetta pienelle tauolle. Olen jo pitkään pyöritellyt ajatusta kehon totaalisesta puhdistamisesta mehupaaston voimin ja näin hektisen kevään jälkeen päätin, että nyt on sen aika. Aika antaa elimistölle hetki puhdistua ja uusiutua, ja mielelle hetki pysähtyä. Se kaikki, mitä olen paastoista lukenut ja nähnyt, on vakuuttanut minut siitä, että (pienistä mahdollisista vaikeuksista huolimatta) kyseessä on keholle hyvin luonnollinen ja jopa ajoittain tarvittavakin tila. Solut pääsevät uudistumaan, ruoansulatuselimistö saa lepoa ja kaikki kuona-aineet poistuvat kehosta. Itseasiassa alun alkujaan ihminenhän on elänyt koko elämänsä paastoten aina silloin tällöin. Kun aikoinaan metsästettiin ja ruoka keräiltiin itse, jouduttiin elämään täysin luonnon armoilla. Jos luonto ei tarjonnut ravintoa, ihmiset paastosivat. Tiedän, että tottuneena syömään viidesti päivässä tämä ei tule olemaan helppoa. Mielialat tulevat heittämään kuperkeikkaa ja ensimmäisinä päivinä nälkä voi olla kova. Tarkoituksena onkin ottaa kaikki paaston viisi päivää todella rauhallisesti hyvin nukkuen, joogaten, leväten ja hengittäen. Ja toki puhdistuen – sitä odotan kaikista eniten.

2015-05-14

Ajattelin, että voisin hieman kirjata fiiliksiäni ensi viikon ajan ylös ja mahdollisesti jakaa niitä myös teille, jos sellainen kiinnostaisi? Tiedän, että paastoaminen jakaa rankasti mielipiteitä ja herättää varmasti keskustelua, minkä takia haluaisin tuoda aiheeseen hieman omaa näkemystäni ja ennenkaikkea niitä fiiliksiäni. Onko kellään teistä kokemusta “puhdistuskuureista” tai vastaavista lepoviikoista? Kaikki vinkit (ja mehureseptit) ovat tervetulleita! Laitetaan homma parin ystäväni kanssa käyntiin sunnuntaina ja tarkoituksena olisi siis jatkaa aina sinne ensi viikon perjantaihin saakka. Hui, mielenkiinnolla odotan!

-Laura
kuvat: Ella Elers