Joka vuosi tulee aina se päivä tai ne hetket, kun herää talvihorroksesta ja tajuaa, että kevät on tosissaan alkamassa. Tai kenties jo alkanut. Maanantaina koin ekan kerran sen onnen hetken, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ulkona tarkeni kevyesti nahkatakilla ja fiilis oli ylipäätään onnellinen. Käytiin hyvän sään kunniaksi äidin kanssa oikein pitkällä kävelylenkillä, ja teki niin hyvää taas päästä liikkumaan auringonpaisteeseen. Tää talvi on ollut mulle psyykkisesti tosi raskas, ja huomaan heti, kuinka lämpimämmät kelit ja auringonpaiste saa mut (ja varmaan aika monet muutkin) voimaan niin paljon paremmin. On ollut todella helpottavaa tuntea olo onnelliseksi ja rauhoittuneeksi tuon hyvän sään ansiosta, kun normaalisti joka päivälle on monta hoidettavaa ja pohdittavaa asiaa, ja harmaa keli vaan pahentaa kiireistä fiilistä entistä enemmän. On siis todellakin ollut ihanaa päästä auringonpaisteeseen kävelylle ja astella pitkin kuivia teitä aurinkolasit naamalla. Silloin olen voinut laittaa kaikki huolet hetkeksi nurkkaan ja katsella kauniita maisemia hyvää musaa fiilistellen. Viikonloppuna voisi heittää pitkästä aikaa taas ihan kunnon juoksulenkin, jos nuo säät nyt pysyy yhtä hyvinä!

image

Mutta joo, tää viikko on taas ihan täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja menoa. Tänään olin koko päivän töissä, huomenna aamulla olisi tentti ja luento, iltapäivällä yksi koulutus töihin liittyen, perjantaina taas töitä ja lauantainakin töitä. Ei terve! On tässä pienellä ihmisellä jaksamista! Noihin edellämainittuihin päälle vielä salitreenit ja no, pääsykokeisiinkin pitäisi lukea (tää on aika uus juttu, siitä mahdollisesti lisää myöhemmin), mutta minkäs teet, kun ei vaan vuorokauden tunnit tunnu millään riittävän…

imageimage

Tällaista siis tänään! Vaikka oon ihan fiiliksissä keväästä, niin tää kiire yrittää taas saada mua masentumaan. Nimittäin ei mua se töiden tai menojen määrä itsessään niin paljoa haittaa, vaan enemmänkin ahdistaa, kuinka mulla ei riitä aikaa kavereille tai poikaystävälle lähes ollenkaan. Tulee oikein huono omatunto, kun joutuu kieltäytymään kivoista hetkistä puhtaasti vaan sen takia, ettei kerkeä. Joten anteeks kaverit, älkää vihatko jooko!

Mutta kuten sanoin, meno helpottuu jo ensi viikon jälkeen ja sitten aion aikatauluttaa tota lukemistakin paremmin – vielä kun en ole kerinnyt edes koko urakkaa aloittamaan. Kunhan saan enkun tentit ja pari muuta koulujuttua taputeltua, niin kalenterista vapautuu jo aika kivasti tilaa! Ei siis syytä hätään, tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, ettei voimat riitä sinne sunnuntaihin asti, kun saan vihdoin vaan olla. Myötätuntoa ja tsemppiä siis kaikille niille, joilla on kiireinen viikko meneillään – tiedän tasan miltä teistä tuntuu. Teempä siis stressin lievittäjäksi nyt jotain hyvää sapuskaa ja käperryn peiton alle.
 
image

-Laura
P.s. Suositelkaa jotain hyviä sarjoja!!! Oon kattonut kaikki seuraamani sarjat loppuun:'(