Olen viimeaikoina huomannut, kuinka paljon positiivisempi ja energisempi olo mulla on ollut. Jokaiseen päivään on tuntunut mukavalta herätä – oli sitten maanantai, torstai tai sunnuntai – ja elämä on vaan jotenkin ollut niin jees. Aurinko on jees, lämpenevät ilmat on jees, ystävät on enemmän kun jees, lähipäivien suunnitelmat on jees (ylppärijuhlia, jeaah!) ja treeneihin palaaminen yli viikon tauon jälkeen on aivan omaa luokkaansa jees. Nyt pitäis paikkansa sanonta “high on life”.

Siitä lähtien, kun uskalsin kyseenalaistaa mun onnellisuutta ja tehdä ihan todellista itsetutkiskelua, mulla on pikkuhiljaa ollut koko ajan parempi olla. Se, että uskalsin ottaa riskejä ja tehdä aika isojakin päätöksiä, alkaa kaikki nyt maksamaan itseänsä takaisin – nimittäin juuri tätä hyvää oloa mä niitä päätöksiä tehdessä tavoittelinkin. Tätä vapaata, onnellista ja kiitollista oloa, mikä mulla tällä hetkellä on. En ole viimeaikoina vaivannut yhtäkään ajatusta turhien juttujen märehtimiselle tai ylipäätään minkäänlaiselle negistelylle, vaan nimenomaan nauttinut jokaikisestä (pienestäkin) kivasta asiasta, ihan joka päivä. Kaikki – meille suomalaisille tavanomainen – negistely on “unohtunut” ihan täysin ja oon vaan fiilistellyt elämän niitä ah, niin ihania, pieniä iloja. Nauttinut siitä, että mulla on mahtavia ihmisiä ympärilläni ja siitä, että on aidosti hyvä olla. Hyvä olla juuri tässä ja nyt.

Tuntuu aidosti niin hyvältä vihdoin olla sovussa omien ajatusten kanssa. Ei muiden kadehtimista ja omasta elämästä valittelua, vaan rauhaa ja rakkautta. Olen joskus ollut tosi kova kadehtimaan muita ja käyttänyt aivan liikaa energiaa ja aikaa turhanpäiväiseen märehtimiseen. Kadehdin kavereitani milloin mistäkin ja harmittelin, kun en itse ikinä saavuta mitään tai mulle ei tapahdu mitään siistiä. Hah, ai ei vai? Olisi pitänyt jo silloin osata kääntää katse omaan elämään ja ihmetellä mielummin sitä, mitä mulla on, eikä sitä, mitä ehkä ei. Perhe, ystävät, ihana koti, rakkaita harrastuksia ja no, oonhan mä ihan mukiinmenevä tyyppikin. Mulla on aina ollut kaikki mitä tarvitsen ja mahdollisuudet tehdä elämälläni ihan mitä tahansa. Voisko edes olla mitään parempaa?

On turhaa tuhlata energiaa jonkun toisen elämän perään haikailuun, kun kaiken sen energian voisi keskittää oman onnellisuuden rakentamiseen. Kaikkien niiden asioiden tekemiseen, mistä on aina unelmoinut. Diippiä, tiedän, mutta totta. Mä nimittäin lupaan, että kun keskittyy täysillä siihen, mikä itselleen on tärkeää, huomaa pian olevansa aika onnellinen. Mä ainakin oon, enkä enää koskaan halua päästää siitä irti. Ja sitten niitä kaikenlaisia mahdollisuuksia vaan alkaa tipahtelemaan eteen ihan huomaamatta. Tip, tip. Täytyy vaan pitää silmät ja korvat auki.