Tjaa, mitenkäs sitä nyt alottaisi… En oikein tiedä mitä sanoa, ja suoraan sanottuna ehkä vähän nolottaa tulla raapustelemaan tätä kyseistä tekstiä. Niinkuin tosiaan kerroin, olin suunnitellut pitäväni tällä viikolla tuon viiden päivän puhdistuksen mehupaaston voimin. Tarkoituksena oli elää nuo kaikki viisi päivää pelkästään mehuilla, joka kyllä jo ajatuksena pelotti aika paljon. Aloitin paaston jo kolme päivää ennen itse mehuihin siirtymistä keventämällä ruokavaliotani entisestään: söin keittoja, smoothieita, join paljon vettä ja popsin hedelmiä. Jätin tuhdimmat ruoat (raakakakut ja -herkut, riisi, pasta, puuro yms.) kokonaan veks ja vähensin myös esim. pähkinöiden syöntiä. Koska olen kasvissyöjä ja syön jo normaalistikin suht. kevyttä ruokaa, tuntuivat nuo kolme paastoa edeltävää ”kevyemmän syömisen päivää” jo aika paljon itse paastolta. Kaikki kyseisten parin päivän aikana nauttimani ravinto oli nestemäisessä muodossa, ja energiansaantini oli selkeästi niukempaa, kuin normaalisti. Ruoansulatuskanavani alkoi saamaan siis jo silloin sen pienen levon, mitä lähdin tuolta paastolta hakemaankin. Jo noiden paastoa edeltävien päivien aikana tuntui, että keho alkoi pikkuhiljaa puhdistumaan ja olo kevenemään.

Sitten alkoi itse mehupaasto. Heti aamusta vedettiin puhdistavat vihermehut ja inkiväärishotit naamaan ja istuskeltiin hetki ruokapöydän ääressä. Olin jo ennen tätä paastoa huomannut, kuinka mun kroppa reagoi puhdistaviin ja ravinnerikkaisiin mehuihin aika voimakkaasti – ihan jo yhden lasillisen jälkeen – ja se oli mm. syynä, miksi jännitin tuota monen päivän mehustusta aika lailla. Ja niin jännitti aamullakin ensimmäisen mehulasin ääressä. Mieleen muistui heti parin viikon takainen huono olo, mikä mun silloin väsäämä punajuuri-parsakaalimehu oli saanut aikaan – vatsa oli mennyt sekaisin ja päätä oli alkanut huimaamaan, kun mehu oli alkanut oitis puhdistamaan kroppaa. Olo oli silloin kuin paastolla konsanaan. Ja niimpä tuo sama olo hiipi tuona ensimmäisenä aamunakin mehun juomisen jälkeen. Päässä huimasi, vatsa alkoi mourimaan ja vessassa täytyi ravata pariin otteeseen. Olo meni puolessa tunnissa onneksi ohi, mutta jo silloin kävi ensimmäisen kerran mielessä, että pystynköhän mä tähän.

Lähdettiin kuitenkin Liisan kanssa sitten pitkälle kävelylenkille ja yritettiin pitää ajatuksemme kaukana ruoasta – molemmilla kun oli aika hirveän kova nälkä kolmen päivän ruokavaliokevennyksen ja puolen päivän mehustamisen jälkeen. Pysyttiin kuitenkin lujina ja käveltiin lenkki reippaasti lounasmehun kiilto silmissämme. Vihdoin kun päästiin kotiin, alettiin duunaamaan mehuja ja yritettiin saada siihen mahdollisimman paljon ravintoarvoa ja energiaa. Olo oli heikko, eikä pystytty miettimään mitään muuta kuin ruokaa. Meinasin mehuakin tehdessä napata kokoajan palan hedelmistä tai vihanneksista, kun nälkä oli vaan niin käsittämättömän suuri. Vedettiin lounasmehut nopeasti naamariin ja no, eivätpä ne paljoa auttaneet. Ajatukset ruoasta ja ylipäätään energisemmästä olosta kiusasivat koko ajan ja lopulta aloimme pohtimaan, onko tämä mehupaasto meille kahdelle nyt ehkä se paras tapa puhdistaa tai keventää oloa. Meille molemmille tuo jo siihen asti kestänyt kolmen päivän kevennys oli tuntunut hyvältä, ja vaikka alunperin olimme päättäneet, että pelkillä mehuilla mennään, täytyy sitä kuitenkin osata kuunnella omaa kehoaan ja antaa sille sitä, mitä se kaipaa. Tultiin lopulta sitten siihen tulokseen, että vedetään tämä viikko kevyemmin samalla keitto, smoothie, mehu -linjalla, millä oltiin ne paastoa edeltävät päivät eletty.

Faktahan on nimittäin se, että tällä puhtaalla, kasvispitoisella ruokavaliollani kehooni ei pääse kertymään niin paljoa kuona-aineita, mitä ehkä jollakin sellaisella, joka syö esim. paljon lihaa, prosessoitua ruokaa ja huonoja rasvoja. Rajulle puhdistukselle minulla ei nyt ehkä sittenkään ole tarvetta, koska jo tämä, että olen pari päivää pitänyt lepoa treeneistä, syönyt kevyemmin  ja keskittänyt ajatukseni arjen ulkopuolisiin asioihin, on tuntunut todella hyvältä. Ja nimenomaan puhdistavalta. Joskus siihen puhdistautumiseen saattaa tarvita sen mehupaaston, mutta minun kohdallani se olisi vain vienyt kroppani liian äärirajoille. Paaston ja liiallisen nälkiintymisen sijasta aion viettää tämän viikon tehden paljon sellaisia asioita, joista todella nautin ja joihin en ole tämän hektisen kevään aikana ehtinyt tarpeeksi keskittyä. Olkoon minun puhdistukseni siis tältä osin tämänlainen.

Joten ei, en ole pettynyt itseeni, vaikka aluksi ehkä siltä vähän tuntuikin. Omaa kehoa täytyy pystyä kuuntelemaan, ja vaikka tässä tapauksessa tuon päätöksen tekeminen tuntui, että olisin pettänyt ”lupaukseni” paastosta, olisi ollut todella typerää jatkaa vaan sen takia, että olin siitä esimerkiksi täällä blogissa kertonut. Fiilis nyt vaan oli tällä kertaa tämä, ja sitä täytyi kuunnella. En halua pakottaa itseäni mihinkään sellaiseen, mikä tuntuu kehossani huonolta – eikä pidä kenenkään teidänkään. Paastoaminen ei sovi kaikille, ja sen takia sen kokeilemiseen täytyy suhtautua avoimin mielin. On lopetettava heti, jos tuntuu, ettei kroppa siihen kykene. Ihan sama juttu pätee erilaisissa ruokavalioissakin – toiselle sopii vegaanius ja toisen elämää sellainen ruokavalio vaan vaikeuttaa. Kaikkea voi ja saa kokeilla, mutta täytyy osata olla lempeä itselleen ja kuunnella omaa oloaan.

Uskon, että tulen tulevaisuudessa kokeilemaan vielä jonkinlaista mehupaastoa, sillä nyt tämän viikon siitä hieman esimakua saaneena, voisi esimerkiksi kolmen päivän paasto olla ihan mahdollinen – ihan vaan kokeilumielessä. Ensikerralla aion kuitenkin suunnitella ja valmistautua juttuun ehkä hiukan huolellisemmin ja ajoittaa paaston niin, ettei ole töitä tai mitään muitakaan menoja sitä vaikeuttamassa. Nyt nautin tästä kevyestä ja rennosta viikosta ja yritän samalla hoitaa minuun juuri purreen kamalan kurkkukivun tiehensä… Unta, lepoa ja virkistävää tekemistä – niistä on mun tämä viikko tehty.