Voi kuulkaa onko mun tehnyt mieli jo monta päivää päästä kirjottamaan tänne, mutta yksinkertaisesti aika on ollut aika kortilla, eikä iltasin hotellille saapuessa ole enää millään jaksanut avata konetta. Nyt kuitenkin tän päivän tapahtumien jälkeen mun oli pakko tulla moikkaamaan, vaikka meinaan joka toinen minuutti nukahtaa tähän näytön eteen.

IMG_2267

Oltiin siis reissun ekat pari päivää Losissa, josta ajettiin yhdeksi yöksi Santa Barbaraan ja sieltä yhdeksi yöksi Montereyhin. Tarkotuksena meillä on koko ajan ollut ajaa Losista pikkuhiljaa ylös tänne San Franciscoon päin (missä nyt siis ollaan) ja täältä sitten vikoina päivinä vielä takaisin Losiin. Tänään sitten matkalla Montereystä San Franciscoon pysähdyttiin isolla outlet-alueella shoppailemassa ja keskellä kirkasta päivää – aukealla isolla parkkipaikalla – meidän autoon murtauduttiin. Siis kuka hullu kehtaa edes rikkoa auton ikkunan jollain saakutin kivenmurikalla keskellä päivää? Onko tää ihan oikeesti edes totta?! En tahdo vieläkään uskoa, että kaikki upeat kuvat mitä tänäänkin otettiin, on poissa. Se fiilis ja reaktio, mikä meille tuli heti tilanteen tajuttuamme, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Tunsin niin paljon vihaa niitä p*skiaisia kohtaan, jotka kehtas tunkeutua meidän autoon ja käpelöidä meidän tavaroita. Kaikkien laukut ja reput oli nyysitty ja koluttu läpi, tyhjentäen ne tietenkin kaikista mahdollisista arvotavaroista (kamerat, läppärit, laturit, kuulokkeet…). Lopulta laukut oli heitetty vähän matkan päähän meidän autosta, josta shoppailualueen järjestyksenvalvojat oli ne löytänyt. Eli sentään itse laukut ja pari hassua irtotavaraa säästyi, muuten aikalailla kaikki arvokas lähti kävelemään (paitsi meidän puhelimet ja maksukortit, jotka oli onneksi shoppaillessa mukana!). Mun kone säilyi ihan tuurilla, koska olin jättänyt sen isompaan laukkuun takakonttiin, josta rosvot eivät olleet sitä kiireessä ylettäneet tai tajunneet ottaa.
Nyt ollaan siis turvallisesti hotellissa San Franciscossa, ja täällä vietetään seuraavat neljä päivää. Onneksi nää maisemat ja paikat missä ollaan on niin upeita, ettei toi tänpäivänen tapaus voi ihan liikaa lannistaa. Suunniteltiin heti huomenna menevämme kameraostoksille, jotta saadaan varmasti nyt loput hienoista maisemista tallennettua johonkin muuallekin kuin vain muistoihin. Ehkä fiilikset alkaa sitten pikkuhiljaa kohenemaan, kun saadaan taas kivoja kuvia ja voidaan jatkaa lomaa suunnitelmien mukaan. Nyt on pakko mennä nukkumaan, että huomenna taas jaksaa – halusin vaan tulla nopeesti purkamaan vähän fiiliksiä. Ai että mua pistää ärsyttämään, etten voi jakaa teille niitä upeita kuvia, mitä tänäänkin räpsittiin… Saatanan roistot!

-Laura