Joku kysyi multa joskus, mikä on mun mielestä kaunista. Kuka on kaunis? Mitä kauneus mulle merkitsee?

Untitled

Kuvittelin heti sellaisen ihmisen, joka välittää. Kuvittelin ihmisen, jonka silmät loistavat aidosta ilosta, jonka halaus on lämmin, joka kuuntelee jokaista sanaasi, kun puhut ja joka rakastaa.

Kuvittelin sen, että eletään tässä hetkessä. Katsotaan syvälle silmiin, hymyillään ja kuunnellaan. Keskitytään jokaiseen sanaan, lauseeseen ja niiden tarkoitukseen. Mietitään, miksi toinen halusi sanoa juuri ne sanat ja kertoa ne just sulle.

Untitled

Kuvittelin auringonlaskun, sun käden mun kädessä ja sen, kun katsot mua silmiin ja hymyilet.

Kuvittelin pitkän halauksen, oikein rutistavan ja vahvan sellaisen.

Kuvittelin vilpittömän anteeksipyynnön ja nöyrän katseen.

Untitled

Kuvittelin aidon kiitollisuuden.

Kuvittelin kuplivan naurun ja sen, kun vatsaan oikein koskee, kun naurattaa niin paljon.

Kuvittelin lempeän kosketuksen olkapäähän ja sanat “onko kaikki hyvin?”.

Untitled

kuvat: Ella
Kauneutta on antaa, levittää hyvää, säteillä, rakastaa, välittää. Niitä vaalimalla ei voi koskaan köyhtyä. Päinvastoin.
“You get what you give and you give what you get.”
Riittikö tää vastaukseksi?
-Laura