Naamioitu rakkaudenosoitus

Sattuneista syistä, tulin tänään ajatelleeksi vihan tunnetta. Sitä, miten vihaa ilmaistaan inhon ja kateellisuuden kautta. Miten se tulee ulos ilkeytenä, pahoina tekoina ja satuttavina sanoina. Välirikkoina. Riitoina.
Mietin, miltä tuntuu olla toisen ihmisen vihan kohteena. Miltä tuntuu ottaa vastaan pahoja tekoja ja satuttavia sanoja. Mietin, kuinka se voi pahimmillaan tuhota ihmisen. Toisen, täysin terveen ja hyvinvoivan ihmisen. Romuttaa itsetunnon tai vähintään herättää epäilemään itseään. Kuinka yhden ihmisen viha voi saastuttaa kaikki sen kohteena olevat.
On ihmeellistä, miten helposti ajautuu epäilemään itseään, vaikka tietäisi, ettei sille olisi edes syytä. Yksikin kommentti, toisen ihmisen kyseenalainen käytös tai tyly viesti. Wou, johtuuko tää musta? Yhtäkkiä heräät siihen, että soimaat itseäsi ja ajattelet olevasi syypää toisen ahdinkoon. Sitten löydät itsesi itkemästä, vaikka et edes tiennyt, että asia painoi sua niinkin paljon. Ja kun itket, huomaat, kuinka paljon painetta sun sisällä oli.
Vaikka onkin tasapainoinen ja itsevarma ihminen, on välillä silti vaikeaa yrittää olla välittämättä muiden kommenteista tai teoista. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että viha kumpuaa pelosta. Se, että saa niskaansa loukkaavia sanoja tai tylyä kohtelua, on heijastusta toisen pelosta. Ehkä taustalla on riittämättömyyden tunteita, huonoa itsetuntoa tai epävarmuutta. Ehkä toinen kokee sinut uhaksi. Ehkä satuit vaan joutumaan toisen roskakoriksi. Ehkä sinuun oli helppo purkaa turhautuneisuutta. Ehkä satuit toisen elämään vain väärään aikaan.
Harvoin kukaan kuitenkaan vihaa ihmistä, josta ei pohjimmiltaan välitä. Jos ajattelisi sen jatkossa siltä kannalta. Ehkä viha on vain naamioitu rakkaudenosoitus.
ella elers
Muru, ihanasti kirjotettu. ♥
Laura
:') kiitos rakas. Ikävä sua jo!
Linda
Taas kerran erittäin hyvin kirjoitettu! 10+ ja papukaija merkki 😉 Tuo on kyllä totta, että miksi aina alkaa epäilemään itseään ja alkaa syyttämään itseään toisen pahasta olosta… Mäkin oon erittäin monta kertaa elämäni aikana joutu tuohon tilanteeseen, missä loppujen lopuksi oon itkien pyytänyt anteeksi vaikkei syy/vika ollut ees mussa… :/
Ja muuten pirun upeita kuvia <3 Yksiä mun lemppareista sun blogissa!
Laura
Lindaaa<3 Kiitos! Pakko sanoa, että itsekin tykkään näiden kuvien tunnelmasta tosi paljon!:)
Ja jep, ihan turhaa alkaa soimaamaan itseään, kun vielä tietää, ettei ole syypää. Täytyy vaan pysyä vahvana ja pitää kiinni siitä, että tietää itse kuka on.:)
Aino
Ihanasti kirjotettu muru <3 Viha ja rakkaus – niiden väli on häilyvä, kaks voimakasta tunnetta joilla on voima muuttaa maailmaa.
<3 Aino / ainomakela.com
Laura
Kiitos ihana<3 Niimpä, oot ihan oikeessa.
Jenna P
Kirjoitat aina yhtä upeasti! Tuli kylmät väreet tekstin luettuani 🙂
Laura
:')) Kiitos Jenna!
Anonyymi
Kirjoitatpa hyvin! Todella hieno näkökanta aiheeseen:)
Saako vielä udella mistä tuo ensimmäisen kuvan "yläosa" on peräisin?
Laura
Kiitos paljon:) Joo, se on sellasesta kaupasta kun "cropp" -ostin sen kesällä Virosta.