Untitled

Ostin uudet kynttilänjalat, ripustin jouluvalot ikkunaan ja asettelin valkoisen krysanteenin kauniiseen ruukkuun ruokapöydälle.

Join sitruunavettä lempilasistani, kuuntelin rauhoittavaa musiikkia ja lauloin mukana. Luin keittokirjaa ja inspiroiduin. Fiilistelin elämää ja innostuin jo kovaa vauhtia lähenevästä joulusta.

Kirjoitin unelmiani paperille ja liimasin sen jääkaapin oveen. Katselin paperia, luin sen läpi ja nyökkäsin.

Untitled

Olin innoissani tulevasta, mutta samaan aikaan rakastin tätä hetkeä. Rakastin, että pienessä kodissani oli niin tunnelmallista. Rakastin, että ulkona oli synkkää. Rakastin, että menisin illalla ravintolaan syömään. Rakastin puhtaiden pyykkien tuoksua, kun levitin niitä kuivumaan.

Samaan aikaan odotin, että lähtisin huomenna viikonlopuksi Tallinnaan. Odotin joulua, lumisateita ja tunnelmallisia koti-iltoja glögiä juoden.

Odotin sitä, että valmistuisin pt-koulusta ja voisin alkaa tekemään sellaista työtä, jota rakastaisin. Odotin kevättä ja sen tuomia uusia seikkailuita.

Untitled

Ja vaikka nautin täysin tästä rauhallisesta koti-illasta kynttilän valossa, vatsanpohjassa kutkutteli lähitulevaisuuden suunnitelmat. Unelmat ja suunnitelmat. Into ja odotus niitä kohtaan kupli sisälläni, sai hymyn huulille ja silmät loistamaan.

Ja ekoja kertoja ikinä, mä oikeesti uskoin unelmieni käyvän toteen. Minä hetkenä hyvänsä…

-Laura