Mikä muuttui?

Puhun paljon siitä, kuinka elämäni ja ajatusmaailmani ovat muuttuneet viime vuosina. Olen kertonut, kuinka oon uskaltanut ottaa riskejä, tehdä muutoksia ja luopua ihmisistä tai asioista, jotka eivät enää palvele.
Ja on totta, että tänä päivänä olen onnellisempi, tasapainoisempi ja hyvinvoivampi kuin koskaan. Tuntuu, että oikeastaan kaikki elämänalueet ovat tasapainossa ja saan joka päivä herätä innoissani uuteen päivään, tehdä asioita, joita rakastan ja olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä mulla on.
Oon useasti törmännyt kuitenkin kysymyksiin siitä, mistä tää kaikki alkoi. Milloin mä päätin, että haluan olla onnellisempi, ansaita parempaa ja elää tätä elämää ihan tosissani ja täysillä? Millä tavalla oon nyt onnellisempi? Miksi?
Jos yritän miettiä taaksepäin, en pysty nimeämään päivää tai edes ajanjaksoa, milloin tää kaikki olisi saanut alkunsa. En muista, että olisin yhtenä päivänä herännyt erilaisella fiiliksellä ja päätänyt, että nyt tekisin asioita eri tavalla. En muista, että olisin missään vaiheessa sen kummemmin edes tiedostanut muuttuvani. En tehnyt itselleni sen kummempia lupauksia, asettanut suuria tavoitteita tai vaatinut itseltäni mitään.
Oli toki juttuja, joita halusin – halusin liikunnan harrastamisen osaksi arkea, puhtaamman ruokavalion, onnellisemman mielen, tavata uusia ihmisiä, löytää sellaisen työn, mitä rakastaisin ja oppia elämään hetkessä stressaamatta koko ajan tulevasta – mutta en koskaan ottanut niistä paineita. Ajattelin, että jos joku päivä heräisin siihen, että huomaisin kaikkien tavoitteitteni ja unelmieni olevan osa mun elämää, niin oishan se tosi hienoa. Mutta samalla tiesin, että vaikka kaikki ne toteutusivatkin, ei onnellisuus tulisi pelkästään saavuttamalla ne. Se tulisi loppujen lopuksi jostain ihan muusta.
Ja niin se on tullutkin. Vaikka on ollut aika hienoa oivaltaa, että parin vuoden takaiset unelmani ovat tällä hetkellä itselleni arkipäivää, kyse omassa ”muutoksessani” on ollut kuitenkin eniten siitä, miten olen kasvanut sen aikana henkisesti. Miten ajattelen asiat aivan eri kantilta kuin ennen ja miten en esimerkiksi anna kateuden tai katkeruuden tunteiden vaikuttaa minuun enää millään lailla.
Toki henkiseen kasvuuni ovat vaikuttaneet myös ulkoiset tekijät – parisuhdeasiat, ystävyyssuhteet ja elämän heittämät haasteet – mutta kaikki muutos on kuitenkin tapahtunut oman pääni sisällä. Se, että olen tiedostanut ajattelevani tietyllä tavalla ja päättänyt haluta muuttaa ajattelutapaani, on ollut se suurin juttu. Se on ollut hankalaa ja saan edelleenkin tehdä päivittäin töitä ajatuksieni kanssa, mutta loppujen lopuksi päätös siitä, että haluan olla positiivisempi ja onnellisempi ihminen ja ajatella ihmisistä aina hyvää, on ollut avain tähän kaikkeen.
Kyse on loppupeleissä ollut pienistä muutoksista. Kyse on ollut myös siitä, että olen uskaltanut olla oma itseni – tehdä rohkeasti erilaisia valintoja kuin muut ja olla rehellinen sille, kuka olen. Vaalinut sitä, kuka olen – mistä tykkään ja mitä haluan tehdä. Olen uskaltanut kieltäytyä asioista, joista en välitä.
Kyse on ollut menetyksistä ja vaikeista ajoista, onnistumisista, ahdistuksesta, uuden oppimisesta, onnen tunteista, tapamuutoksista, turhautuneisuudesta, omaan itseensä uskomisesta, mukavuusalueelta poistumisesta ja luopumisista.
Eikä se oo aina ollut helppoa. Välillä olisi tehnyt mieli olla joukosta poikkeamaton, tasaiseen tahtiin kulkeva, vakaa persoona. Mutta en oo koskaan halunnut antaa periksi sille, kuka mä ihan oikeasti olen.
Kun päätin keskittyä yhä enemmän omien mielipiteiden ilmaisemiseen, erilaisuuden hyväksymiseen ja uskalsin olla rohkeampi myös ristiriitatilanteissa, elämä on ollut paljon siistimpää. Vaikka se on tuonut eteeni tilanteita, joita ennen olisin vältellyt ja karttanut kaukaa ja joiden käsitteleminen on ollut mulle tosi raskasta, on tää matka ollut ihan uskomaton.
Mä oon ymmärtänyt, kuinka omilla valinnoillani on ollut tosi suuri merkitys siihen, miten mä voin – niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Ja vaikka se kuulostaakin ehkä itsestäänselvyydeltä, mulle se ei aina todellakaan ole ollut sitä.
Mutta ai että, kun voin nyt olla kiitollinen siitä, että oon sen oivaltanut. Ja ai että mä kiitän jokaikistä hetkeä, milloin oon uskaltanut vahvasti seistä omilla jaloillani ja tehdä oman valintani, vaikka se ei olisikaan miellyttänyt muita.
Liisa Kivi
<3
Laura
<3
jou an
<3
Laura
:* <3
Salla
Voi kun pystyis joskus saavuttamaan saman kuin sä! Pienin askelin..
Asiasta kukkaruukkuun, oot ilmeisesti kasvissyöjä? Mitä kaikkea syöt saadaksesi tarpeeks protskua? Oon ollu kohta (vasta) kolmisen kuukautta kasvissyöjä, ja vaikka syön mielestäni järkyttäviä määriä ruokaa, paino on vaan pudonnu, eikä lihasmassaa meinaa oikein reenailuista huolimatta tulla. Mitä siis itse popsit, mistä saat energiaa kaikkeen reenailuun 🙂 ?
Laura
Varmasti pystyt<3
Ja joo, oon kasvissyöjä! Voi, ompa harmi kuulla, että sulla on ollu vaikeuksia kasvisruokavalion kanssa, vaikka se on kyllä monilla aika yleistä, kun aloittaa kasvissyönnin. Mutta, ei hätää, mulla on vinkkejä, koska itselläni kasvissyönti on toiminut tosi hyvin! Ensinäkin, syön PALJON. Niinkun oikeesti paljon ja monta kertaa päivässä. Varsinkin silloin, kun halusin kasvattaa lihasmassaa, söin tosi reippaita annoksia ja reilusti hiilaria (hyvälaatuista sellaista tosin) jokaisella aterialla. Mun pääasiallisia protskun lähteitä on pavut, herneet, linssit, pähkinät, siemenet ja myös viljat. Kasvissyöjällä ja etenkin vegaaneilla olisi tärkeää saada proteiinia monipuolisista lähteistä ja esimerkiksi viljoistakin saa jonkun verran protskua, minkä takia papujen ja linssien lisäksi olis tärkeää, että ruokavaliossa on myös viljoja, kuten kauraa, täysjyvävehnää, ruista, tattaria, kvinoaa, hirssiä, tms. Hiilarit mulla tuleekin pääosin viljoista ja bataatista, papu-/riisipastasta, riisikakuista, perunasta ja hedelmistä. Niiden lisäksi syön runsaasti pehmeää rasvaa – avocadoa, pähkinöitä ja siemeniä sekä reilusti vihreää, kuten lehtikaalia, pinaattia, parsakaalia, ruusukaalia…
Oon kirjoittanut ruokavaliostani parikin postausta, niin käy vaikka kurkkaamassa ne vielä:
http://shakeitoff-laura.blogspot.fi/2015/11/vinkkeja-kasvisruokailuun.html
http://shakeitoff-laura.blogspot.fi/2015/08/se-kirottu-ruokapaivakirja.html
http://shakeitoff-laura.blogspot.fi/2015/07/ruokavaliostani.html
http://shakeitoff-laura.blogspot.fi/2015/03/filosofiaa-ravinnosta.html
Tsemppiä sulle ja laita viestiä, jos tulee vielä kysyttävää:)
Tii Sara
Sitä helposti "alistuu" muiden tahtoon ja sitä kautta paha olo kasvaa vähitellen. Pienistä jutuista kasvaa valtava kasa lopulta.
Joskus ne yksinkertaisimmat asiat ovat juuri niitä, jotka on vaikein oppia <3
Laura
Olet ihan oikeessa siinä, siks niihin oliskin tärkeetä kiinnittää huomiota:)<3