Me ei koskaan olla maalissa

Kun asetetaan tavoitteita, niin olisihan ne ihana pystyä saavuttamaan mahdollisimman nopeasti. Oli kyse sitten terveellisimpien elämäntapojen tavoittelusta, uuden työpaikan löytämisestä, oman ajan priorisoimisesta, joogaharrastuksen aloittamisesta, lomamatkasta ystävän kanssa tai vaikka siitä, että haluaisi oppia arvostamaan elämän pieniä iloja – sen kaiken toivoisi tulevan osaksi elämää jo heti tavoitteenasettamishetkellä. Uutuudenkiilto silmissä lähdetään liikkeelle kohti tavoitteita korkealta ja kovaa, unohtaen että samalla energialla ei todennäköisesti tulla kuitenkaan jaksamaan loppuun asti. Tai vaikka jaksaisettaisiinkin, tavoitteen saavutettua fiilis ei ehkä olisikaan enää niin hyvä, kuin mitä oli ajatellut sen olevan.
Näin uuden vuoden kynnyksellä mietin paljon tätä “uusi alku, uusi minä” -hypetystä, ja huomaan karttavani sitä. Aihe jopa vähän ärsyttää. Tietenkin kannustan jokaikistä tekemään elämässään asioita, jotka tekevät heidät hyvinvoiviksi ja onnellisiksi, ja jos vuoden ensimmäinen kuukausi motivoi syömään terveellisemmin tai aloittamaan esimerkiksi kuntosaliharrastuksen, niin onhan se parempi kuin ei mitään. Mutta se, että joka tammikuu kuntosalit ruuhkautuvat, kun aloitetaan kovimman luokan kuntokuuri, popsitaan pari kuukautta vähähiilarista ruokaa ja palataan sitten taas kuitenkin entiseen ja puhutaan siitä, kuinka “nyt alkaa terveellinen elämä”, on jotenkin vähän tekopyhää.
Auts, sanoin aika pahasti ja ehkä kärjistinkin hieman. Mutta näin se tuntuu menevän. Hyvinvoinnista on yhtäkkiä tullut asia, jonka saavutat, jos liikut vähintään kolme kertaa viikossa, nukut kahdeksan tuntia yössä ja syöt joka päivä terveellisesti. Muistat myös venytellä ja olla syömättä herkkuja.
Ja monesti hyvä olo tuleekin moisten tapojen seurauksena. Mutta epäilen, että kokonaisvaltaisessa hyvinvoimisessa on loppujen lopuksi kuitenkaan kyse niistä yksittäisistä treenikerroista tai ruokailutottumuksista?
Mä nimittäin väitän, että se on jotain ihan muuta.
Hyvinvoiminen on niin kokonaisvaltainen juttu.
Se on sitä, että tuntee olonsa hyväksi omassa kehossaan.
Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kun on ja oppii arvostamaan omaa ainutlaatuisuuttaan.
Se on sitä, että liikuttaa kehoaan puhtaasta halusta liikuttaa sitä, koska tietää, että sitä meidän keho on tarkoitettu tekemään.
Se on sitä, että haluaa ravita kehoaan puhtaalla ja ravitsevalla ruoalla, mutta uskaltaa myös herkutella ilman oman tunnon tuskia.
Se on sitä, että lähtee spontaanisti mukaan, eikä pysy vain omalla mukavuusalueellaan.
Hyvinvointi on oman itsensä tuntemista, puhdasta oloa ja onnellisuutta. Sitä, että on hyvä olla oman itensä kanssa.
Ja väitän myös, että aika moni voisi paljon paremmin, kun uskaltaisi lähteä liikkeelle pienin askelin.
Miltä kuulostaisi, jos ennen kun lähtisi täysiä jotakin tavoitetta kohti, ottaisi ensimmäiseksi askeleeksi ihan vain sellaisen, että opettelisi olemaan sinut itsensä kanssa? Hyväksyisi, että on jo tarpeeksi, vaikka ei olisikaan vielä saavuttanut yhtäkään tavoitetta. Uskaltaisi kyseenalaistaa elämäntilanteen ja poistamaan siitä asioita, jotka eivät ehkä palvelisi tai jotka olisivat unelmien tiellä.
Ja sitten kun olisi valmis lähtemään tekemään tapamuutoksia, lähtisi liikkelle yksi kerrallaan. Yksi kävelylenkki viikossa on paljon parempi kuin joka päivä monta tuntia sohvalla x-asennossa. Yksi tyhjentävä keskustelu ystävän kanssa on parempi kuin monen vuoden patoutuneet tunteet. Yksi aamupala viikossa on parempi kun ei yhtäkään. Yksi päivä ilman tupakkaa on parempi kuin joka päivä yksi askillinen.
Yksi asia kerrallaan.
Kun juttu nyt vaan on niin, että vedettiin sitten kuinka monta treeniä viikossa tai syötiin sitten kuinka monta grammaa kasviksia päivässä, hyvä olo ei tule, elleivät kaikki elämän osa-alueet ole tasapainossa. Jollei ole joka ikisellä solullaan mukana uusien tapojen saamisessa osaksi elämää, ei niistä voi koskaan tullakaan minkäänlaisia tapoja tai tottumuksia.
Jos pääkoppa stressaa, keho stressaa. Jos ympärillä olevat ihmiset eivät ole tukena, on vaikea uskoa itseensä. Jos ei itse uskalla tehdä muutoksia, ei kukaan muukaan voi tehdä niitä kenenkään puolesta.
Joten mitä jos tänä vuonna ei lähdettäisikään pikajuoksun lailla kohti “parempaa elämää”, vaan otettaisiinkin vähän takapakkia? Asetettaisiin itsellemme jokaiselle viikolle tai kuukaudelle yksi pieni tavoite, jonka pyrkisimme toteuttamaan? Otettaisiin niitä pieniä askelia, vaikka – piru vie – ne tuntuvatkin välillä niin mitättömiltä.
Mutta odottakaas vaan, kun niitä katsoo kokonaisuutena. Siitä syntyykin jotain mieletöntä. Jotain, mitä ei olisi koskaan voinut saavuttaa niin, että lähti heti alusta täysillä maaliviivaa kohti.
Koska loppujen lopuksi, me ei koskaan tulla olemaan maalissa. Meidän matka on ikuinen.
Katsku
Amen!!
Laura
<3
aadailona
nyt kolahti, osu ja uppos. ei parempaa alotusta sunnuntaille!
kirjotat hirmu kauniisti ja asiallisesti. joskus pitää sanoa napakamminkin, että viesti menee perille! 😉 huomasin miettineeni samoja juttuja – en vaan ois osannu tuoda niitä ulos pienestä mielestäni, ainakaan noin hyvin! ja mikä parasta, tolla "joten mitä jos tänä vuonna .." alkavalla viimeisellä kappaleella inspasit hirmusesti ja sait aikaan semmosen fiiliksen että näinhän se menee ja just niin haluan pyrkiä tekemään! kiitos sulle ja ihanaa vuoden alkua <3
Laura
Voi Aada, miten ihana kuulla:') Kiitos kauniista sanoista ja tuntuu kyllä ihan superhyvältä, jos oon voinu sua inspiroida<3
Ihanaa vuoden alkua sullekin, hali sinne!:)
Aino
Hiljaa hyvä tulee. Amen <3
Laura
Amen<3
Hilla
Olipa ihana teksti Laura! Kiitos <3
~Hilla
http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/
Laura
kiitos sulle itselles ihana <3
Vilma Järvinen
jes, tää on just se mitä itsekkin ajattelen! Musta on ihan idioottia asettaa kauheat paineet heti vuoden alkuun itselleen, kun tietää jo siellä sisimmässään, ettei se tule onnistumaan täysin. Pienet askeleet on just ne mistä alottaa ja siitä lähteä sitten jatkamaan. Fiiliskin paranee kun tajuaa jossain kohtaa, miten paljon on saanut aikaan just niillä pienillä muutoksilla ja silloin on helppo ylläpitääkkin niitä!
Laura
Sanopa muuta! Ois tosi iso juttu, jos ihmiset tajuais tän ja antais itelleen ja tavoitteilleen aikaa ja malttaisi lähteä liikkeele pikkuhiljaa.. Mutta ihana kuulla, että oot samoilla fiiliksillä<3
iinamaj
just tätä mä tarvin! vuosi sitten mulla oli tosi isot tavotteet tulevalle vuodelle ja aioin tulla "täydelliseksi". vuosi kuitenkin alkoi sairastamalla ja lähes koko tammikuu kului sohvan pohjalla jätskikulhon kanssa. vähän kehno alku siis ja luulen että möhnäinen vuoden aloitus sai mut luovuttaan koko vuoden kanssa. tai ehkä ihan niinkään ei voi sanoa, mutta sellainen palo itseeni jäi jonnekin ja viime vuodesta päällimmäisenä jäi mieleen epäonnistuminen ja ahdistuminen… vaikka vuoteen mahtui myös paljon naurua, onnea ja rakkautta.
viime vuosi opetti mulle tosi paljon ja nyt päätin jättää kaikki paineet onnistumisesta pois. flunssa tuntuu koputtelevan kurkussa taas mutta aion asennoitua tähän nyt täysin erilailla kuin viime vuonna.
kiitos tästä tekstistä, mulla on nyt taas astetta varmempi olo siitä että kaikki tulee menemään just oikein. oon hyvä just näin mutta tekemällä pieniä muutoksia voin tulla vielä paremmaksi ja hyvinvoivemmaksi. kiitos <3
Laura
Kiitos Iina, ihanaa, jos teksti herätti sussa tunteita<3 Kuulostaa, että sulla on todellakin ollut opettavainen vuosi ja hyvä niin – nyt oot taas astetta fiksumpi ja osaat lähestyä asioita ihan eri kantilta tällä kertaa.
Muista olla armollinen itselles ja muista se, että kaikki tulee nimenomaan menemään just oikein. Pieniä askelia…<3 Pus!
Josefina
Tosi ihanasti kirjoitettu! Sun tekstejä on kiva lukea, kun ne pistää pohtimaan asioita monelta kantilta etkä kirjoita vaan kirjoittaakses – tulee ihanan inspiroitunut olo itsellekin ♥ 🙂 Mä näen työssäni paljon näitä uuden vuoden kuntokuurilaisia, ja pakko sanoa, että oon kyllä sun kanssa ihan samoilla linjoilla tän asian suhteen!
Laura
Kiitos Josefina<3 Mä koen, että on hyvä uskaltaa miettiä asioita aina vähän boksin ulkopuolelta ja siksi mun tekstitkin usein on ehkä sellaisia tavanomaisista poikkeaviakin. Kiva kuulla, jos nää on miellyttänyt sua ja saanut sut ajattelemaan:)
Anonyymi
Hyvin kirjoitettu, ja ihania kuvia! 🙂 Nyt kun on vuodenvaihteessa tullut mietittyä aikaa taaksepäin, ni oon tajunnut kuinka paljon vuoden aikana kerkee oppia uusia asioita, havannoida aikaisempaa elämää, ja löytää itsestä ihan uusiakin taitoja. Nyt oonkin miettinyt et miten voisin hyödyntää noita mun elämässä ja lisätä niitä asioita, jotka tuottaa hyvää oloa ja mieltä. Tai monesti on tullut mietittyä et mitä kaikkea haluaa muuttaa, mut ei oo ehkä osannut katsoa taaksepäin et mukaanhan on tullutkin jo uusia asioita, niitä pitäisi vaan kehittää ja osata käyttää oikealla tavalla.
Ja olin just miettinyt tota samaa et ottaisin joka kuukaudelle oman "teeman", niin ois helpompi lisätä arkeen erilaisia asioita. Inspiroituneena kohti vuotta 2016, hyvää uutta vuotta sullekin!! 🙂
Laura
Tosi hyvä kuulla, että oot uskaltanut lähteä nyt liikkeelle pienin askelin ja pikkuhiljaa. Ja niinhän se usein on, ettei tupata huomaamaan niitä juttuja, joissa ollaan jo kehitytty ja mitä on tarttunut esimerkiksi kuluneelta vuodelta mukaan, ennen kun ihan oikeesti pysähdytään miettimään niitä ja katsotaan taaksepäin.
Tsemppiä sulle uusiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen:)<3
Riina Keinonen
Hyvää pohdintaa. Olen samaa mieltä että on ihan tyhjänpäiväistä tehdä järjettömän isoja lupauksia noin vuoden vaihtuessa. Pitäisi ennemminkin luvata joka päivä vähän. Hiljaa hyvä tulee!