Liian isoja päätöksiä näin pienelle ihmiselle
Nautiskelen täällä sohvannurkassa höyryävästä glögistä ja napostelen samalla vähän manteleita ja rusinoita. Saavuin hetki sitten koulusta kotiin ja hyppäsin suoraan sohvalle tietokoneen ja peiton kanssa, enkä aio lähteä tästä hetkeen minnekkään. Kamala kylmä viima tuolla ulkona, oon edelleen ihan jäässä! Viime viikko ja viikonloppu oli täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja tuntuu, etten kunnolla taaskaan ehtinyt nauttia viikonlopusta ennenkuin se oli jo mennyt. Toisaalta, tämä viikko onkin sitten taas huomisen luennon jälkeen tyhjää täynnä, joten voin viettää viikonloppua vähän jäljessä jos siltä tuntuu.
Oon nyt lähiaikoina mietiskellyt paljon tulevaisuutta ja yrittänyt selkeyttää ajatuksia siitä, mitä mä ihan oikeasti haluaisin opiskella. Opiskelen siis tällä hetkellä kyllä liiketaloutta ammattikorkeakoulussa, mutta tiedän, ettei tämä ole se tie jota haluan kulkea sinne työelämään saakka. Tietenkin olen kiitollinen koulupaikastani ja panostan sekä projekteihin että muihin tehtäviin täysillä, mutta valehtelisin jos väittäisin etten ole harkinnut koulun keskeyttämistä jonkun muun opiskelupaikan vuoksi.
Olen aina ollut huono tekemään isoja päätöksiä, enkä koskaan ole tarkkaan tiennyt mitä haluaisin tulevaisuudessa opiskella tai ennen kaikkea tehdä työkseni. Pienenä mä halusin olla näyttelijä tai muusikko, mutta ne haaveet on tässä vuosien varrella kariutuneet pikkuhiljaa. Vaikka edelleen salaa ehkä toivon, että nuo lapsuudenhaaveet voisi toteuttaa, tuntuu ettei motivaatiota niihinkää oikein tällä hetkellä ole. Musiikki kulkee kuitenkin aina mukana harrastuksena, ja se riittää tällä hetkellä minulle.
Nyt kun lukio loppui keväällä ja päätöksiä täytyi alkaa ihan tosissaan tekemään, huomasin olevani ihan hukassa näiden tulevaisuusasioiden kanssa. Joo, olenhan mä nuori eikä vielä tarvitsekaan tietää, mutta täytyyhän sitä joku suunta olla! Täytyyhän mun jossain vaiheessa tietää…
Mua kiinnostaa paljon ravitsemus- ja liikunta-ala, ja todennäköisesti jotakin niihin liittyvää lähtisinkin sitten opiskelemaan. Haluaisin käydä personal trainer koulutuksen ja samalla opiskella ihan perinpohjaisesti ihmisen anatomiaa ja ravitsemusasioita, mutta en ole vielä löytänyt tälle visiolle sopivaa toteuttamistapaa. Ajattelinkin nyt ihan tosissani ottaa itseäni niskasta kiinni tämän asian suhteen, ja alkaa selvittämään missä voisin mahdollisesti näitä asioita opiskella.
Harmittaa, että stressaan tästä asiasta ihan huomaamattakin, jolloin se vaikuttaa myös mielialaani. Toivoisin vaan, että voisin kokea jonkun valaistumisen ja tietäisin tasan tarkkaan miten toimia tai edes mihin päin suunnata. Onneksi en varmasti ole yksin tämän asian kanssa, eiköhän sieltä ruudun toiseltakin puolelta löydy edes yksi, joka on ihan yhtä hukassa kuin minäkin. Olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia ja suunnitelmia teillä on näistä tulevaisuusasioista.
Tsemppiä uuteen viikkoon ja kuullaan taas pian!
Annina Närhi
Mä lähdin lukion jälkeen opiskelemaan humanistisia aineita, ja olin ihan satavarma, että se oli se mun juttu. Nyt kolmantena (eli viimeisenä) vuonna oon tajunnut, ettei näin olekaan. 😀 Ei tää siis ihan vääräkään mulle ole, ja kyllä mä tän tutkinnon suoritan ilomielin loppuun. Haluaisin kuitenkin opiskella enemminkin jotain viestintään/mediaan liittyviä juttuja, ja oon tajunnut, että se on tällä kandipohjalla täysin mahdollista sitten maisterivaiheessa. Ymmärrän siis ton sun stressin hyvin, oon ite ihan hetki sitten kamppaillu täysin samojen asioiden kanssa. Pidä kuitenkin mielessä, että kaikella on tapana järjestyä, aina! <3 Säkin vaikutat olevan aktiivinen tyyppi ja sulla vaikuttaa olevan niin hyvä elämänasenne blogin perusteella, että varmasti se oma paikka vielä löytyy.
Muuten, tosta sun liikunta/ravitsemusopintojen haaveilusta tuli mieleen kaverini, joka opiskelee ravitsemustieteitä Helsingin yliopistolla. Katopa, jos suakin vaikka kiinnostais se.:) http://www.helsinki.fi/elintarvike-ja-ymparisto/opiskelijaksi/ravitsemustiede.html
Tsemppiä ja jatka tän ihanan blogin kirjoittelua! x
Laura
Kiitos ihanasta kommentista<3 Kiva kuulla sun opiskelukokemuksista ja siitä, että oot nyt tajunnut mitä oikeasti haluat. Kyllä mäkin luotan, että asiat järjestyy ja varmasti joku päivä keksin mitä haluan tehdä ja mikä se mun "juttu" on, mutta tällä hetkellä tuntuu vaan niin epätoivoselta…:( Kiitos vinkistä hei tosta ravitsemusjutusta, täytyy katsoa toi linkki ja miettiä, josko se ois mulle hyvä paikka!
Emilia Keiju Sofia
Kyllä täälläkin samojen aiheiden kanssa kamppaillaan 🙂 välillä tuntuu, että ideat muuttuu koko ajan! Tärkeää on kuitenkin opiskella tai tehdä koko ajan, sellaisia asioita joiden kanssa omat arvot kohtaa 🙂 ja niinpä, eihän me tässä iässä voida tietää mikä olisi se kaikken järkevin vaihtoehto meidän tulevaisuuden kannalta! Nää asiat tuntuu nyt vaan niin hirveen isoilta, mutta loppupeleissähän se mitä me opiskellaan ei ole se tärkein asia meissä :)) ja varmaan kaikissa opiskeltavissa asioissa on se 'varjopuolensa'. Toihan on hienoa että sulla on nyt opiskelupaikka, ja kiva harrastus josta varmasti saat koko elämäsi nauttia, musiikki siis 🙂 mutta minkäänhän ei tarvitse olla lopullista ja aina voi muuttaa suuntaa! tulipa pitkä kommentti mutta oi kyllä, täällä pohditaan samantyyppisiä asioita 🙂 kyllä nää jutut aukee ja sovittuu omille paikoilleen!! Ei me vaan voida vielä olla 'valmiita', mut tärkeetä että ollaan koko ajan menossa 😉
Laura
Oi kiitos kommentista Emppu!:) Oot ihan oikeessa, tärkeetä on just ettei jää paikoilleen junnaamaan tai ihan tyhjän päälle. Oon tottakai ilonen mun koulupaikasta ja onhan se tosi hyödyllistä oppia vähän miten talousasiat toimii ja miten tää koko maailma pyörii, mutta tiedän ettei se kuitenkaan oo se mun "kutsumus" 😀 Ihana kuulla, että oot kans samassa tilanteessa<3 Välillä musta tuntuu, että kaikki tietää ja tähtää niin korkeelle ja mä vaan lojun jossain nurkassa omien ajatusteni kanssa XD
Emilia Keiju Sofia
Joo mä niin tiedän ton "kutsumus" -fiiliksen!!! Haluis niin tehä vaan sellasta joka tuntuis niin oikeelta ja haluisin kaikesta niin selkeät fiilikset! 🙂 mut nää jutut on sellasia et pitää vaan luottaa ja antaa aikaa ja uskaltaa kokeilla, mutta pakko vaan sanoa et i feel you! Jotenkin koko ajan haluis et suunta ois niin 'oikea' mut oikeestaan vaan tekemällä oppii ja sit pitää vaan ite olla valppaana et tuntuuko nyt oikeelta vai ei. Esimerkiks munkaan tarjoilijan ammatti ei oo niin 'kutsumus' tällä hetkellä 😀 mut tästä ainakin oppii et haluu tehä työtä millä tuntuu olevan enemmän merkitystä! Et ole yksin ajatustes kanssa 🙂 <3 musta oli hirveen kiva lukea tää teksti 🙂
Laura
Oi vitsit, ihanaa kun oot samoilla linjoilla:) Joo, uskon ettei tosiaan tän hetkinen työ ehkä tunnu siltä parhaimmalta (vaikka oishan se ihanaa, että jo tässä vaiheessa sellasen löytäisi), mutta nimenomaan tekemisen kautta sitä oppii mistä tykkää ja mikä sopii itselle parhaiten. Mä vaan niin toivon, että voisin joku päivä ihan rehellisesti sanoa, että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan ja tykkään siitä mitä teen. Tai siis että olis oikeesti intohimoa duuneihin tai opiskeluihin:D Mutta kiitos, että jaoit sun ajatuksia mun kanssa, helpottaa tosi paljon kun tietää, että on muitakin samoilla fiiliksillä<3