Lennä, tyttö, lennä.

Pari päivää neljän seinän sisällä
Yksinäisyys ja hiljaisuus.
Kulunut yöpaita päällä.
Tukka nutturalla.
Netflix sarjoja, kahvia, jätskikulhollisia.
Mikään ei tunnu motivoivan.
Vaikka tiedän, mitä haluan.
Tuntuu, ettei ole energiaa.
Pikkuasiat painavat.
Kehitän päässäni niistä isompia.
Tuntuu, etten pääse eteenpäin.
Eikä nyt huvittaisi edes yrittää.
Hetken aikaa en osaa uskoa itseeni niin, miten vielä hetki sitten osasin.
Hetken aikaa tuntuu, ettei ole mitään annettavaa kenellekään.
Tai mihinkään.
Mutta sitten.
Yhtenä aamuna,
siinä nuhjuisessa yöpaidassa.
Päätän,
että nyt saa loppua.
Nään tahtoni selkeämmin.
Nään, mitä haluan tehdä.
Nään, missä haluan olla.
Avaan läppärin kannen.
Ryhdyn ideoimaan, rakentamaan, suunnittelemaan.
Tekemään jotain, mitä oon jo kauan halunnut.
Nyt on aika laittaa pyörät pyörimään.
Nyt, jos joskus on sen aika.
Oon liian kauan odottanut, että jotain tapahtuisi.
Toivonut, että jotain tapahtuisi.
Mutta mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Itseluottamuksella, muiden mielipiteistä piittamatta,
Ryhdyn hommiin.
Nyt on aika uskoa.
Ja toimia.
Tehdä se, mitä olisi ehkä pitänyt jo aikoja sitten tehdä.
Lennä, tyttö, lennä.
-Laura
Katsku
Hyvä muru!! <3
Laura
<3 :*
Linda
Näissä tunnelmissa, näissä kuvissa <3 Ehkä mäkin vielä lennän.
Laura
Lennät❤️
Anonyymi
Olipa salaperäinen teksti! Jään innolla odottamaan mitä tuleman pitää. Kyllä unelmiaan pitää tavoitella!<3 Vaikutat niin inspiroivalta tyypiltä!!
Laura
Hihi:):) Kiitos, ihanasti sanottu❤️
Anonyymi
kiitos
Laura
<3