Maataan mun sohvalla vierekkäin. Jo yhdessä yössä maisema ikkunasta ulos katsoessa on muuttunut. Melkein jokainen puu on paljas ja luonto päivä päivältä karumpi. Sade ropisee kovaa ikkunaan ja ulkona käy hyytävä viima. On synkkää.

Mutta mulla on ensimmäistä kertaa jotenkin tosi turvallinen olo – sellainen, että tiedän kaiken järjestyvän. Havahdun, etten yhtäkkiä enää pelkää tulevaa, enkä huolehdi mistään. Hengitän vaan rauhassa ja makaan sun vieressä.

Kerron siitä sulle ja sanot, että mun ei koskaan tule päästää siitä tunteesta irti. “Pidä se aina”.

Mä annan sulle sanani.

Untitled

Päätän, että iltojen hämärtyessä, maiseman synkistyessä ja aamujen pimetessä en aio antaa väsymykselle ja sen tuomalle saamattomuuden tunteelle valtaa.

Vastapainoksi aion näyttää tälle pimeälle vuodenajalle mistä mut on tehty. Ja mitä mut on tarkoitettu tekemään.

Säteilemään hyvää energiaa, toteuttamaan unelmiani ja haaveilemaan mahdottomistakin jutuista.


kuvat: Ella Elers

Koska mä voin. Ja koska niin mulla on kaikista paras olla. Niin mun tavoitteet täyttyvät ja unelmat toteutuvat.

Mutta myös sen takia, koska annoin sulle sanani. Koska mä lupasin.

-Laura