Wau. Siis wau, mikä viikko. Perun valitteluni siitä, että oli kiirettä. Ja siitä, että oli paljon menoa. Koska tää viikko muutti paljon. Se muutti ajatuksiani, haaveitani ja asennettani.

Untitled

Tekemällä koko sydämellä vaan pelkästään sitä, mitä rakastaa, poiki näin paljon hyvää fiilistä, uusia mahdollisuuksia ja oivalluksia. Meidän jätskibaariviikko on ollut yksi ikimuistoisimmista, koska ollaan saatu jakaa eteenpäin sitä, mihin me uskotaan ja tehdä sitä, mitä me rakastetaan. Me haluttiin tehdä tää siksi, että saataisiin toteuttaa unelmiamme. Kokeilla, miltä tuntuisi ihan oikeasti tehdä jotain, mistä on jo kauan unelmoinut. Me haluttiin päästä tarjoamaan ihmisille sitä, mikä me itse ollaan koettu hyväksi ja viedä eteenpäin jotain sellaista, mihin kovin moni ei ehkä vielä usko. Mutta mihin me uskottiin.

Ollaan saatu pop up -jädebaaristamme ihan huikean hyvää palautetta, ihmiset ovat jakaneet tempausta eteenpäin ja uusia oviakin on alkanut avautumaan. Ja mikä tärkeintä: ollaan saatu elää yhtä unelmaamme. Ollaan saatu kokeilla, miltä tuntuisi tehdä vastaavanlaista työtä niinkun ihan oikeasti ja miltä tuntuisi olla yrittäjä. Miltä tuntuisi viedä omaa visiota eteenpäin, antaa sille kaikkensa ja kehittää sitä. Miltä tuntuisi tehdä itselleen töitä ja miltä tuntuisi seistä ylpeänä oman visionsa takana.

Untitled

Ja hyvältähän se tuntui. Niin hyvältä, etten ihan oikeasti olisi voinut edes uskoa. Vielä on matkaa siihen, että voin ihan oikeasti tehdä joka päivä sellaista työtä, jota koko sydämestäni rakastan, mutta nyt ollaan ainakin yksi askel lähempänä. Ja pian ehkä jo toinenkin. Mistä sitä tietää.

Haluaisin kiittää kaikkia teitä, jotka tulitte nauttimaan jätskeistä – meille ihan jokainen asiakas oli tärkeä ja ollaan niin kiitollisia, että teitä tuli niinkin paljon tämän viikon aikana paikalle. Pienestä alkujännityksestä ja -stressistä huolimatta kaikki meni enemmän kuin nappiin ja koko viikko on ollut ihan uskomattoman ihana ja opettavainen. Myönnän, että olin ajoittain myös väsynyt ja kärsimpä vielä pari päivää pahoista vatsakivuistakin, mutta siltikään en vaihtaisi hetkeäkään tästä viikosta pois.

Tää viikko antoi mulle niin paljon energiaa, uutta ajateltavaa ja avasi myös polkuja tulevaisuuteen, etten ihan oikeasti vaan voi vieläkään uskoa, että tää on totta. Se tunne, kun joku kehuu meidän jäätelöitä tai meidän ideaa, tuntuu vaan niin absurdilta. Mitä? Puhuuko toi oikeasti meistä? Tapahtuiko tää oikeesti meille?
Untitled

Kyllä se tapahtui. Ja voi pojat mä oon kiitollinen. Kiitos Liisa. Kiitos Cata. Kiitos ravintola Helmi. Kiitos te, jotka kävitte. Kiitos.

-Laura