Ai että mikä FIILIS! Elämä on tuntunut viimepäivinä jotenkin niin hyvältä, että välillä on täytynyt oikein pysähtyä ja nipistää itseään varmistaakseen, ettei tää kaikki vaan oo unta. Joka päivä mä vaan varmistun enemmän siitä, että tää kesä tulee olemaan ihan super. Ja okei, varmistun myös siitä, että kesä ja valo ja onnellisuus (ja mitä kaikkea muuta tähän vuodenaikaan nyt liittyykään) on niin mun juttu. Tunnen olevani elossa, tunnen olevani onnellinen ja tunnen vaan yleisesti oloni hyväksi. Vaikka takana olisi vajaat yöunet, vahingossa epäsäännöllinen ruokarytmi tai treeni, joka ei ikinä tapahtunutkaan, tunnen oloni hyväksi. Ja mikä tärkeintä – vapautuneeksi. Tietynlaiset ajatukset eivät enää kiusaa, mikään ei ahdista, turhauta tai saa minua kiukkuiseksi. Okei paitsi se, jos niiden ruoka-aikojen välille venähtää ihan liikaa taukoa… heh.

Vaikka vapautta on ja paljon, kesälomapäivissäni on silti edelleen samoja rutiineja kuin päivissäni yleensä – treeniä, töitä, blogijuttujen tekoa… Mutta onneksi myös aika paljon sitä kaikkea muutakin, mitä ei pitkään aikaan ole ollut. Vapautta, onnellisuutta, naurua ja spontaanisuutta. Sitä kaikkea, mitä olen elämääni enemmän kaivannut. Sitä, että lähtee salitreenin sijasta ystävän kanssa kauppaan ostamaan raakakakkuaineksia ja leipoo maailman parasta kakkua. Sitä, että vetää supertehokkaan treenin keskellä metsää hetken mielijohteesta. Sitä, että nousee vajaiden yöunien jälkeen aikaisin ylös ja lähtee brunssille, vaikka olisikin vielä pari tuntia aikaa nukkua. Sitä, että vatsanpohjassa kutittelee, koska kaikki tuntuu vaan niin hyvältä.

Mutta kuvat puhutkoot mun viimepäivien tekemisten puolesta tarkemmin. Voi ehkä huomata, kuinka mä oon vaan fiilistellyt niitä kuuluisia elämän pieniä iloja. Se on parasta.