Mä ja mun joogamatto kiidetään kylmässä myrskysäässä bussipysäkille. Bussia odotellessa tunnen hyytävän viiman takin sisällä ja sadepisarat kasvoilla. Matto törröttää laukusta ja sadepisarat kastelevat sen toisen pään märäksi.

Istutaan bussissa, kuuntelen musiikkia ja vilkuilen välillä kelloa. Olen hyvissä ajoin liikkellä, mutta on ruuhka-aika ja tiet ovat tukossa töistä kotimatkalla olevien ihmisten autoista ja ruuhkabusseista.

Untitled

Saavutaan Helsinkiin ja astun ensimmäisenä bussista ulos. Edessä on ihmismeri, joka kuhisee edestakaisin säntäileviä tyypejä. Kaikilla on kiire. Kukaan ei väistä. Toiset kävelevät naama kiinni luurissa ja toiset juoksevat kiireen vilkkaa bussiin. Edessäni joku kävelee hitaammin kuin muut ja kiireiset ohittavat hänet yksi toisensa jälkeen. Mekin – minä ja laukusta törröttävä joogamattoni – ohitamme hänet. Väistelemme vastaantulevia ihmisiä, matto osuu välillä ohikulkijoihin ja kävelen rivakasti eteenpäin, vaikkei minulla ole edes kiire.

Samalla kun paahdan eteenpäin, mietin, kuinka vihaan tätä suuren ihmismassan keskellä kävelemistä. En tykkää sen aiheuttamasta päättömästä säntäilystä ja kireästä tunnelmasta. Se tarttuu minuun. Se saa minut säntäilemään muiden lailla ja tuntemaan itseni kiireiseksi, vaikka minulla olisi ollut aikaa kävellä hitaamminkin. Olisin hyvin voinut kävellä nautiskellen, ympäristön melun ja hälinän pois sulkien. Silti harpon pitkin askelin kohti joogasalia. Haluan nopeasti pois hektisyyden keskeltä.

Untitled

Kun vihdoin saavun salille, riisun ulkovaatteet, täytän vesipullon ja nappaan maton kainalooni. Kun astutaan sen kanssa hiljaiseen ja kuumaan joogasaliin, minut valtaa helpotus. Saadaan olla mattoni kanssa hetki ihan kahdestaan, ennen kun tunti alkaa. Asetun pitkäkseni sen päälle, rentoutan kehon ja otan syvään henkeä. Nenän kautta sisään ja nenän kautta ulos. Uudestaan ja uudestaan.

Kohta mä jo liikun voimakkaasti hengitykseni tahdissa maton päällä. Keho lämpenee ja paineet purkautuu, kun otan syviä, voimakkaita hengenvetoja ja puhallan ne kovaa ulos. Kaikki se kiire, kireys ja levottomuus on yhtäkkiä poissa. Ollaan vaan mä ja mun matto siinä kahdestaan rauhoittumassa. Niinkuin oli tarkoituskin.

Untitled

Kun makaan harjoituksen jälkeen maton päällä lämpimällä lattialla, vaivun niin syvään rentoutukseen, että käyn lähellä nukahtamista. Pehmeä matto ja lämmin lattia rentouttavat niin syvästi, että tuntuu kuin leijuisin ilmassa. Kadotan käsityksen kehoni äärirajoista, enkä enää tiedosta makaavani joogasalissa. Olen jossain ihan muualla.

Harjoitus on ohi. Kömmin ylös ja kävelen salista ulos. Viileä ilma ja kova meteli tervehtivät minua heti oven ulkopuolella. Jostain kuuluu bassojen jytinää, pukuhuone vilisee hikisiä treenaajia, radio pauhaa ja hiustenkuivaaja huutaa. Mutta mä oon niin rentoutunut, etten häiriinny, vaan kävelen varovaisin askelin suihkuun.

Kastelen pääni kylmällä vedellä, suljen silmät ja hengitän hitaasti. Seison paikallani viileän suihkun alla ja mietin, kuinka hyvä siinä on olla. Kuinka hyvältä kehossani tuntuu. Kuinka nyt kiitänkään itseäni siitä, että päästin irti turhista ajatuksista, jumeista ja paineesta. Ja kiireestä, mitä ei oikeasti ollutkaan.

Untitled

kuvat: Ella Elers
Mä ja mun joogamatto koettiin tänään jotain niin paljon enemmän, kun vaan hikoilemista kuumassa salissa.
-Laura