Joskus unohdan, että mäkin oon vaan ihminen

Niinkuin ootte ehkä huomannutkin, en ole viimeaikoina ollut täällä ihan niin läsnä, mitä ehkä yleensä.
Toisaalta oon aina ollut sillä linjalla, että kirjoitan jos on sanottavaa, ja oon hiljaa, jos mitään ei irtoa. En halua selittää tänne turhanpäiväistä vaan siksi, koska pitäisi päivittää. Enkä halua joutua keksimään postausaiheita vaan siksi, koska pitäisi postata. Ja siksi mä välillä elän hiljaiselossa, oman kuplan sisällä, päivittämättä somekanavia ja kirjoittamatta tekstin tekstiä.
Mutta sitten, kun en oo muutamaan päivään kirjoittanut tai edes avannut koko blogialustaa, alan tuntemaan huonoa omatuntoa. Erehdyn lukemaan muiden blogeja ja ahdistun siitä, että muut kirjoittavat ja päivittävät ahkerasti. Ahdistun siitä, että muut tuottavat hienoa sisältöä, saavat ihania kommentteja ja pystyvät inspiroimaan muita.
Ja sitten se iskee, paniikki.
Miksi multa ei nyt irtoa yhtään mitään? Miksi mä en oo inspiroitunut? Miksi mun ajatus ei kulje, niinkun se yleensä kulkee?
Pitäisikö munkin vaan yrittää kirjoittaa edes jotain, vaikka tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa? Pitäisikö munkin nyt yrittää kuvata edes joku resepti tai treenivideo ja iskeä se blogiin ihan vaan siksi, että saisin lisää liikennettä, katselukertoja ja lukijoita?
AAAAAAARRRGH.
Mä rakastan kirjoittaa. Rakastan tehdä videoita, kuvata reseptejä, kehitellä treenejä ja ottaa valokuvia. Rakastan muokata kuvia, innostua, kun ne onnistuvat ja suunnitella sisältöä.
Miksi mä teen niistä itselleni ongelman? Ei niiden oo tarkoitus aiheuttaa mulle paineita, niiden on tarkoitus antaa mulle energiaa.
Tän blogin kuuluu olla mulle se hyvän olon paikka – henkireikä – johon tulen päivittäin hengittämään hyviä viboja.
En ahdistumaan, avaamaan tekstikenttää kirjoittamatta siihen kuitenkaan mitään ja manaamaan, miksi mua ei just nyt huvita.
Mäkin oon vaan ihminen, enkä aina pysty antamaan itsestäni kaikkea. Vaikka oonkin “bloggaaja” ja vaikka haluaisinkin niin kovasti tehdä tätä työkseni (mikä usein vaatii aktiivista päivittämistä), en vaan halua olla jotain, mitä en ole.
Eikä syynä mun ahdistukseen ole se, että kokisin teiltä lukijoilta paineita, tai että kokisin jonkun pakottavan mua tähän. Se ahdistuspallo on mun omassa päässä, mun oma kehittämä mörkö, joka aina välillä meinaa saada mut uskomaan, että oon huono ihminen, jos en päivitä somea ja kirjoita blogia ahkeraan tahtiin.
Mun täytyy muistaa, että joskus elämässä on sellaisia vaiheita, kun ei oo se kovin vaihde päällä. Joskus on ajanjaksoja (kesti ne sitten muutaman päivän, monta viikkoa tai kuukautta), kun fiilis on erilainen. Silloin täytyy antaa itselleen lupa tuntea just niin kun tuntee ja olla tekemättä sitä, mitä ei huvita tehdä.
Mun oli pakko saada tää kaikki sanotuksi, koska musta on niin pitkään tuntunut pahalta. Musta on tuntunut pahalta, koska en oo ollut samalla tavalla inspiroitunut ja innostunt, kun mitä yleensä oon. Se ei oo ollut kenenkään vika ja mulla on kaikki ihan hyvin, mutta just nyt tuntuu, ettei vaan irtoa samalla tavalla, kuin ennen.
Joten sen aikaa mä kirjoitan tänne, kun kirjoituttaa. Enkä aio pyytää anteeksi mun hiljaiseloa, koska mulla ei ole siihen mitään syytä. Tää on mun blogi – realistinen pala mun elämää ja näyte siitä, että mullakin on joskus kausia, kun mikään ei sen kummemmin innosta.
Joten nautitaan kesästä – kirmataan laitumilla, hypitään uimaan, syödään jätskiä, vietetään kesäiltoja rannalla ja annetaan auringon värjätä ihoa.
Tiina
Hyvä Laura – täällä linjoilla pysytään just sen takia että on aito tunnelma, se merkkaa ainakin mulle tuhat kertaa enemmän kuin säännöllinen postausväli ja tusinatarinat 🙂 Ihanaa kesää! <3
Laura
Voi miten ihana kuulla, kiitos paljon Tiina<3 Tää lohduttaa mun fiilistä tosi paljon, vaikka toki tiedän, ettei mitään oo koskaan pakko tehdä.
Katsku
<3
Laura
<3
ella elers
Hanipupu, sä oot tositositosi hyvä just noin. Tooooosi hyvä. <3
Laura
Säkin oot pupu<3 tositositooooosi.
Linnea L
On paljon inhottavampaa jos tekstistä paistaa semmonen 'pakonomainen inspiroituneisuus'. Sun postaukset ja tekstit on ihania aina kun niitä teet. Jatka samaan malliin, on enemmän kun normaalia jos joskus tökkii, ne hyvät hetket korvaa sit ne huonot moninkertasesti. Tykkään sun tyylistä ja fiiliksestä jonka annat tän blogin kautta ja ihan sun koko blogista niin paljon!! <3
Laura
Niimpä, näin se on ja sen takia oonkin pitänyt aina sen linjan, että postaan vaan jos on asiaa. Mutta kiitos sun sanoista, tuli paljon helpottuneempi olo<3
Jemina
<3 laura, musta blogistas huokuu aitous, ihania tekstejä ja kuvia jotka insipiroi <3 rupesin tossa muutama päivä sitten kirjottaa omaakin blogia, saa kurkkii jos kiinnostaa 🙂 ihanaa kesää sulle
laura <3
http://woundedlaughh.blogspot.fi/?m=0
Laura
Kiitos Jemina, tuntuu niin hyvältä kuulla tollasia sanoja<3 Ihanaa kesää sullekin ja hei, käyn ehdottomasti tsekkailemassa sun meininkiä!:)
Elina
Voi Laura, musta on aina aivan ihanaa huomata jos oot postaillu, mutta totta puhuen mä usein kyllästyn blogeihin joista tulee joka tai joka toinenkin päivä juttuja. Aina kun sä oot kirjotellu jotain, tiiän että täältä löytyy jotain ihanaa ja aitoa luettavaa (ja ei, älä ota tästä paineita koska kaikki mitä kirjotat on jokatapauksessa ihanaa vaikka ite epäilisitkin) eikä väkisin väännettyjä tekstejä.
Mun mielestä just tämmönen oikeesti omasta fiiliksestä ja intuitiosta lähtevä päivittely on kaikista parasta. Jos ei huvita, sit ei huvita ja tottakai sullakin saa olla niitä kausia. Sitä vaan niin helposti heti aattelee olevansa jotenki huonompi, mut eheiii sä oot niin tarpeeks just noin <3
Laura
Elina!!!! Voinko halata sua tän ruudun läpi just nyt?<3
Siis voi vitsit, miten toi sun kommentti sai mun olon taas niin paljon paremmaksi. Wau. Kiitos, kun oot ja kiitos kun luet ja kommentoit. Se merkkaa mulle ihan älyttömän paljon – tiedä se.
Ja mä lupaan, että oon täällä vaan ja ainoastaan oma itteni. Ihana kuulla, jos susta on aina mukava tulla tänne lukemaan mun höpötyksiä ja saat blogista hyvää fiilistä. Pusuja ja haleja, oot super:-*
<3
Linda
Just näin on hyvä, sä riität just näin <3
Laura
Kiitos pupu<3
Minna
Samaistun näihin tunteisiin ihan täysillä! Tuntuu, että menestyvää blogia kirjoittaakseen pitäis olla koko ajan päivittämässä ja niinäkin päivinä, joina ei postaa mitään, pitäs päivittää somea koko ajan. Siks mä pidin kunnollisen tauon koko blogimaailmasta tossa kevään aikana ja nyt kirjotan vaan silloin kun tuntuu siltä. Yritän olla tuijottamatta liikaa numeroita ja oikeesti olla ylpeä niistä teksteistä joita julkasen. Mieluummin julkasen laadukasta sisältöä harvemmin ku keskinkertasta joka päivä.
Ihanaa, että kirjotit tästä aiheesta. Jatka samaan malliin, äläkä ota ylimääräsiä paineita. Oot ihana just tollasena! 🙂
Laura
Ihana kuulla!! Tauko teki varmasti tosi hyvää ja huomaan itekkin, että kaipaan jsut nyt sitä, etten stressaa tai mieti, miten "pitäisi" tehdä, vaan otan niin paljon itselleni aikaa, kun sitä tarviin:)
Pusuja<3
Annika
Kuten joku ylläkin sanoi niin itekin tykkään siitä, kun blogi ei päivity koko ajan. Muuten jää helposti itelle sellanen tunne, että ei lukijana tahdo pysyä perässä (kun itekin aktiivisesti seuraan toistakymmentä blogia niin aikaa menee muutenkin paljon).
Tykkään lukea sun blogia juurikin ton aitouden takia: kun on paska päivä niin on paska päivä. Ei mitään tekopirteyttä.
Elä muru ressaa, hyvin sä vedät❤
Laura
Kiitos Annika, sun sanat piristi ja sai mielen rentoutumaan – tuntuu hyvältä kuulla, ettei multa odotetakaan mitään.
Emmä ressaa, varsinkaan nyt, kun niin moni on tullut kertomaan, ettei oikeesti tarvii<3 Pusuja ja haleja sulle:)
Janina
Hei pikku pallero ! <3
Tiedäntiedäntiedääään mitä ajatuksia käyt läpi. Oon paininut noiden samojen paniikkihetkien kanssa, joiden yli ei vaan tahdo päästä. Ne saattaa hetkeks unohtaa, mutta blogin tullessa jostain puheeksi niin se iskee jälleen. Laatu korvaa määrän. Sun jokaisessa postauksessa on sanoma – harvalla on.
Kuuntele itteäs ja tunteitas, oli ne sitten tänkaltaisia tai erilaisia – niistä ne parhaimmat tekstit kumpuaa. Kuten tämäkin; rehellinen ja aito.
Huh kuinka kaipaan sua! <3
xxo,
Janina
http://www.fittimes.net