Ja taas kerran olen eksyksissä
Viimepäivinä mua ei ole huvittanut oikein mikään. Olen ollut ahdistunut ja aika hukassa. Tämä kamala olo otti tuulta alleen juuri ennen koulun alkamista loman viimeisenä päivänä ja sen jälkeen en ole saanut karistettua sitä pois sitten millään. On itketty, naurettu, lohtushoppailtu, syöty hyvää ruokaa, raivosiivottu, käyty salilla, nähty kavereita – mutta ei. Fiilis palaa aina takaisin.
Kerroin jo syksyllä siitä, kuinka mua on mietityttänyt tulevaisuus jo pidemmän aikaa. En tiedä miksi otan siitä niin kovia paineita (tai no, ehkä se on ihan normaalia – kaikkihan sitä joskus miettivät tai stressaavat…), mutta mua vaan yksinkertaisesti pelottaa. Tuntuu, että tuhlaan aikaa “väärässä” koulussa, kun voisin olla jossain ihan muualla tekemässä ja lukemassa niitä asioita, jotka mua todella kiehtovat. Ja sitten kuitenkin toisaalta tuntuu edelleen, etten tiedä tasan tarkkaan mitä haluan. Miksi tää on mulle niin vaikeaa?
Tiistaina sain ihan ihmeellisen romahduksen ja itkin ihan solkenaan koko aamun. Päätin siinä sekalaisissa fiiliksissä sitten vihdoin ottaa yhden askeleen eteenpäin tässä asiassa ja aloin googlettamaan erilaisia kouluja, jotka mua voisi kiinnostaa. En tiedä oliko se kolmen kahvikupillisen vai Googlen ansiota, mutta parin tunnin jälkeen olo oli vähän rauhallisempi.
Jotenkin oon suhtautunut tähän koko hommaan turhan välinpitämättömästi, koska olen vain yrittänyt tyytyä siihen, että minulla on sentään koulupaikka. Vaikka mieleen on aina juolahtanut ajatuksia siitä, ettei koulu ole tuntunut ihan niin hyvältä, olen vaan ajatellut, ettei asialle voi mitään. “Tällaista tää nyt on”. Mutta silloin kun koulussa mikään ei kiinnosta ja kotona mielen valtaa ahdistunut olo, on mun mielestä ihan OK valittaa ja alkaa miettimään muutosta. Olen viimepäivinä ihan konkreettisesti kysynyt itseltäni, miksi en opiskele ja tee niitä asioita, joista oikeasti tykkään. Niin, miksi? Kun yritän vastata tuohon kysymykseen, en voi sanoa mitään muuta, kuin etten ole edes yrittänyt. Miksi en ole yrittänyt? Sitäkään en tiedä. Tai siis tiedän, en vain ole yrittänyt. Olen tyytynyt suunnitelma B:hen, vaikken ikinä edes tähdännyt A:han. Siinä vastaus.
Tällä hetkellä olen siis siinä pisteessä, etten tiedä käydäkö tuo tämänhetkinen koulu loppuun vai lähteäkö kesken pois tekemään ihan muita juttuja. Ja tosiaan niin kuin olen kertonut, en ole mikään maailman paras tekemään päätöksiä, minkä takia tämä tilanne tuntuu vielä entistä inhottavammalta. Yritän nyt elää päivä kerrallaan, ja ottaa samalla selvää mahdollisista vaihtoehdoista, mitä on tarjolla. Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä nyt varsinkaan tässä mun tapauksessa. En vain haluaisi tuhlata yhtäkään päivää, yhtäkään viikkoa, yhtäkään kuukautta, saatika sitten yhtäkään vuotta siihen, etten nauti elämästäni.
Tiina K
Voin niin samaistua! Itse kävin tutkinnon loppuun, vaikka ala ei loppupeleissä ollutkaan ihan niin unelma. Moni kaveri uskalsi kyllä lopettaa kesken ja lähteä opiskelemaan jotain muuta, sekin on ihan oikein. Itsellä ei riittänyt rohkeus, mutta toisaalta, onpahan ainakin yksi tutkinto paketissa. Kyllähän tässä vielä voi tehdä mitä vaan! Tsemppiä 🙂
Laura
Kiitos:) Joo, musta tuntuu, että ahdistus johtuu myös siitä, että meidän koulusta kans monet vaihtoi pois nyt joulun jälkeen. Jotenkin sitä alkoi sitten samalla itekin ajattelemaan, että miksen minäkin voisi nähdä muita vaihtoehtoja, vaikka olen koulussa. Kyllä tässä aikaa onneksi on ja asiat varmasti selviytyvät!:) Nyt on vaan jotenkin ollut tosi kurja olo…
Anonyymi
Opiskelet kai liiketaloutta? Opiskelen kans samaa alaa oulussa ja ainakin meillä oli niin, että eka vuosi oli tosi rento ja kurssit tuntui aivan turhalta, ku oli kaikkia ihme perehdyttämistä amkiin ja vaan sellasta tosi pintapuolista opiskelua. Kakkosvuonna (eli mulla nyt) alkoi suuntautumisen mukaan kurssit ja mulla on oikeus ja hallinto. Opiskelu ei oo enää todellakaan niin rentoa mutta hyvä niin, kursseilla käydään 100% oikeaa asiaa eikä opiskelu tunnu turhalta. En tiiä itekkään onko tää just se mun ala, mutta ihan hyvin viihdyn 🙂 katsoo sen jälkeen miltä tuntuu kun oikeustradenomin paperit taskussa!
En tiedä millasta teidän opiskelu on, mutta jos yhtään samanlaista kuin täällä niin uskon että tokana vuonna se on jo paljon miellyttävämpää 🙂
Laura
Joo opiskelen liiketaloutta.
Meidän koulussa on vaan se huono, mutta myös hyvä puoli, että tehdään pääasiallisesti vaan projekteja. Toi koulu siis kannustaa nimenomaan yrittäjyyteen ja opintopisteitä saa erilaisien projektejen avulla, mitä tehdään milloin millekin yrityksille. Oon itse tykännyt kyllä projekteista, mutta toisaalta se tarkoittaa sitten taas sitä, että kaikki muu (kurssit ja luennot yms) vähenee ja on tosi paljon itsestä kiinni, kuinka paljon on koulua. Eli meillä tokana vuonna tuskin on enään kamalasti mitään pakollisia tai ylipäätään mitään kursseja.
Mutta kyllähän noi tradenomin paperit on aina eduksi, eikä liiketalouden opiskelusta varmasti haittaa ole. Olen vain sellainen tyyppi, etten haluaisi tuhlata aikaa tekemällä asioita, joista en pysty nauttimaan.
Kiitos kuitenkin kivasta ja kannustavasta kommentista, tuli heti parempi mieli:) Kyllä nämä mun asiat tästä selkiytyy. Täytyy vaan aina välillä päästä purkamaan omia tuntemuksia…:D
Anonyymi
Hei! Opiskelen opinto-ohjaajaksi ja lukiessani tekstiäsi minulle tuli kurja olo. Olen sitä mieltä, että alat rohkeasti miettimään ja etsimään sitä oikeaa alaa mitä haluaisit opiskella ja kun sellainen tulee vastaan, niin sitten jätät nykyisen koulupaikkasi. Mikäli huomaatkin, että haluaisit esimerkiksi oikeustieteelliseen, kannattaa hakeminen aloittaa ajoissa (kouluihin saatetaan joutua hakemaan useamman kerran). Hae rohkeasti keväällä uutta paikkaa, sillä siinä et menetä vielä mitään ja hakematontahan ei valita. Tsemppiä vaikeisiin päätöksiin ja ihanaa kevättä 🙂
Laura
Kiitos kannustavista sanoista! Olen samaa meiltä, en voi velloa tässä kurjassa olossa, vaan mun on oikeasti sitten tehtävä myös muutos ja alettava etsimään itselleni mieluisaa opiskelupaikkaa. Ja tottahan se on, että harvaan paikkaan pääsee ekalla kerralla, joten senkin takia aikaa ei pahemmin ole hukattavaksi.
Hyvää kevättä myös sinulle ja tsemppiä opintoihin!:)
Anonyymi
Voi vitsit.. löysin sun blogin tänään ja eka postaus minkä luin.. Mulla on ollut tosi kurja fiilis koko viikos ja on menty alamäkeen ja ylämäkeen jaja.. ja samaistun niiiin ekaan 10 riviin. Siis mua vaan ahdistaa ja oon yrittäny karistaa sitä pois kaikin keinoin mutta ei ei lähde. Kaikki kaverit lähti ulos la illalla niin mä jäin kotiin ja nukkumaan. Ihan poikki :/ ja juu ainakin koulu ahdistaa.. hirveesti hommaa ei tiedä mistä alottais ja apua. Pää vaan räjähtää. Inhottavaa ; (
Toivottavasti saisit päätöksen tehtyä 🙂 otat vaan päivä kerrallaan. Kyllä sä sitten tiiät mikä on se oikea ratkaisu 🙂 vihaan itsekkin tehä päätöksiä! Tsemppiä sinne! Apua sori pikku avautuminen 😀 nyt jatkan sun blogin lukemista vanhempiin teksteihin!
Laura
Voi, ompa harmi kuulla, että oot noin allapäin:( Mutta samaistun täysin ja ymmärrän miltä susta tuntuu.
Ei haittaa avautuminen – musta on ihanaa, että tulit kommentoimaan ja joit sun fiiliksiä! Tulen itsekin paremmalle tuulelle kun ihmiset jaksaa kommentoida<3 Tsemppiä sullekin ja toivotaan tosiaan, että saisin niitä päätöksiä tehtyä…