Mä tiedän, että sä haluaisit pitää tosi kovasti kaikki narut käsissäsi. Suoriutua kaikesta, mitä luulet, että sulta vaaditaan. Olla äiti, puoliso, uskollinen ystävä tai menestyvä opiskelija. Käydä töissä, päntätä pääsykokeisiin, viettää välillä vapaa-aikaa, urheilla, syödä hyvin ja nukkua tarpeeksi.

Samalla haluaisit osata elää hetkessä, olla kiirehtimättä paikasta toiseen ja nauttia elämän pienistä iloista. Mutta se tuntuu niin vaikealta, kun on jatkuvasti jotakin, mistä huolehtia. Jatkuvasti jotain, mitä pitäisi tehdä.

Tiedätkö, kerron sulle nyt jotain:

Kukaan ei oikeesti vaadi sulta mitään. Sä oot oman itsesi pomo. Päättäjä.

Sä määräät tahdin ja sä päätät, suoritatko elämää vai annatko sen viedä mukanaan.

Loppupeleissä kukaan muu ei voi sanoa mitä ja miten pitää tehdä. Koska jokaisella on mahdollisuus elää niin kuin haluaa.

Kyse on vain siitä, onko siihen rohkeutta.

Se ei oo helppoa. Mä tiedän, ettei oo helppoa päästää irti.

Se tuntuu hypyltä tuntemattomaan. Se tuntuu, kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Se turhauttaa, itkettää, jopa raivostuttaa.

Mutta entä jos kokeilisit? Entä jos et yrittäisi olla joka paikassa, hoitaa omien asioiden lisäksi muidenkin asioita ja keskittyisit edes hetken verran siihen, miltä susta tuntuu.

Olisit kerrankin vaan raa’asti itsekäs. Itsekäs siinä mielessä, että olisit itsesi paras ystävä. Rakastava ja välittävä sellainen.

Olit sitten äiti, uskollinen ystävä, opiskelija tai puoliso. Kassaneiti, toimitusjohtaja tai kukkakauppias.
Kukaan ei vaadi sulta enempää, kuin mitä sä itse. Jos annat armoa, uskallat välillä epäonnistua ja nouset sitten taas jaloillesi, voit olla varma, että tuut joka päivä vahvemmaksi.

Ja paremmaksi ystäväksi itsellesi.