Oli tiistai-ilta mummolassa. Huomenna odottaisi pitkä ajomatka kotiin, enkä olisi ollenkaan tahtonut vielä takaisin kaupunkiin. Kuin tilauksesta sain viestin, joka kehotti lähtemään extemporee reissulle Lahteen. Tarkoituksena viettää yksi yö porukalla erään ystäväni lapsuudenkodissa – keskellä puhdasta ilmaa, hiljaista luontoa ja rauhaa. Nauttia hyvästä ruoasta ja toistemme seurasta. Hengittää syvään, jakaa ajatuksia ja vaan olla. Elää juuri siinä hetkessä ja unohtaa kaikki muu.

Ja niinhän me teimme. Lähdin seuraavana päivänä matkaan, kodin sijasta suuntanani Lahti.

Untitled
Untitled









Sinne me kokoonnuimme, kauniiseen omakotitaloon keskelle luontoa. Halailimme, kokkailimme, jaoimme ajatuksia, nauroimme, tanssimme, sanoimme kauniita sanoja, kuuntelimme toisiamme, hengitimme syvään, saunoimme, makoilimme nurmikolla keskellä yötä, annoimme auringon kuumentaa ihoa ja vaan nautiskelimme. Nautiskelimme siitä, että ne hetket olivat juuri siinä. Siitä, että kello oli nyt. Me olimme nyt. Olimme juuri siinä hetkessä, emmekä missään muualla. Se jos joku on kaunista. Se on unelmaa. Tai ainakin minun unelmaani.

-Laura