Tää päivä on tuntunut tähän asti taas niin tavalliselta torstailta kun olla ja voi, vaikka tällä kertaa kyse on aika spessusta päivästä. Tänään nimittäin se mun norjalainen kaveri, Julie, tulee vihdoin kyläilemään mun luokse. Siitä on nyt melkein kolme vuotta, kun ollaan viimeksi nähty (vaikka yhteyttä ollaankin pidetty aktiivisesti), enkä malta odottaa meidän jälleennäkemistä – se tulee nimittäin olemaan ihanaa ja varmaan aika outoakin samaan aikaan. Tulin hetki sitten koulusta kotiin ja nyt mussuttelen juuri äsken uunista pelastamaani mysliä (joo, täytyi oikeesti pelastaa se sieltä uunista, kun meinasi päästä palamaan, pirulainen!) soijajugurtin ja banaanin kera – parasta herkkua! Oli tosiaan pakko pyöräyttää pellillinen mysliä, kun ainekset löytyivät kaapista ja himo on viimepäivinä ollut kova edellisen satsin loputtua, hehe.
Nyt mulla ois tässä vielä puolisentoista tuntia aikaa henkisesti valmistautua, ennenkun lähdetään hakemaan Julieta kentältä iskän kanssa. Jouduin tosiaan pyytämään isäpappaa avuksi, kun mun ajokortti on nyt väliaikaisesti vanhentunut, enkä ole vielä saanut uutta tilalle. Tämän takia en siis luonnollisesti voi nyt hetkeen ajaa… No, niin makaa, kuin petaa – mitäs menin hoitamaan asian liian myöhään.

imageimage
image

Mutta joo! Suunnitelmissa meidän yhteiselle ajalle norjalaisen ystäväni kanssa olisi Helsingissä hengailua, kavereiden tapaamista, hyvän ruoan laittamista, yhdessä treenaamista ja ihan vaan olemista. Ihan parasta tässä visiitissä kyllä on, että mulla on tää oma kämppä, missä voidaan rauhassa viettää aikaa yhdessä ja mennä ja tulla miten lystää! Vähän jännittää kyllä olla täällä nyt pari päivää putkeen jonkun toisen seurassa, kun olen jo niin tottunut asustelemaan yksin. Toisaalta ihan hyvä, niin en liikaa totu tähän erakkoelämään.

image

Huh, tää jännitys alkaa nyt sen verran kasvaa, että kirjoittaminen on parempi lopettaa järjen nimissä tähän. Tässä ois vielä pari juttua mitä laittelen vielä valmiiksi ennen kentälle lähtöä ja tärkeimpänä ehkä se, että yritän henkisesti valmistautua meidän jälleennäkemiseen :D. Kuulostaa niin dramaattiselta, mutta onhan tää nyt ihan pirun jännää! Noniin, oikein mukavaa viikonlopun alkua kaikille ja palaillaanpa taas!

-Laura