Filosofiaa ravinnosta

Jostain syystä mä en oo oikein osannut puhua mun ruokavaliosta ja ruokailutottumuksista esimerkiksi täällä blogissa sen kummemmin. En tiedä miksi, koska ystävien kanssa ravinto on puheenaiheena ainakin puolet ajasta ja vähän väliä huomaan selittäväni milloin kellekin jostain ravitsemukseen liittyvästä tai ihan ylipäätään ruuasta. Siis voisin puhua siitä ikuisesti… Jokatapauksessa, mua itseäni kiinnostaa ravitsemus kovasti ja harrastan siihen littyviä asioita ihan joka päivä, monta kertaa päivässä. Luen artikkeleita, postauksia blogeista, tutkiskelen ja kuuntelen itse ravinnon vaikutuksta kehoon ja kokeilen rohkeasti erilaisia juttuja keittiössä. Luulen, että syy miksi en ole osannut puhua näistä asioista aikaisemmin on se, että ne ovat minulle niin itsestäänselviä. En ole kokenut tarvetta selittää miten syön ja miksi syön niin, kun tiedän jo itse vastauksen.
Tänään kuitenkin mietiskelin tavalliseen tapaani ruokaa ja ruokavaliotani, ja tajusin, että varmaan kaikki ne itseä kiinnostavimmat postaukset blogeissa on nimenomaan sellaiset, jossa puhutaan ravinnosta kirjoittajan omasta näkökulmasta. Vaikka en koskaan suoranaisesti ottaisi vinkkejä jonkun toisen ruokapäiväkirjasta, on mielenkiintoista saada asioista erilaisia näkökulmia ja lukea kokemuksia esimerkiksi vaikka maitotuotteiden poisjättämisestä ruokavaliossa. Toisille se sopii, toisille ei. Mutta kun lukee muiden ihmisten mielipiteitä ja tottumuksia, voi itse muodostaa jonkunlaisen kuvan ja mahdollisesti pohtia niiden avulla, olisiko valmis kokeilemaan jotain uutta – vaikka sitten sitä maidotonta ruokavaliota. Ja niin myös minä päädyin nyt kirjoittamaan ajatuksiani ylös. En vain sen takia, että teitäkin ne saattaisivat kiinnostaa, vaan myös itseäni varten.
Aloitetaampa vaikka siitä, että tämä kulunut vuosi on ollut ehkä merkittävin ja mullistavin, mitä ruokavalioon ja ravitsemukseen tulee. Olen oppinut paljon uutta ja löytänyt pikkuhiljaa ne tavat ja sellaisen ruokavalion, joka itselleni sopii parhaiten. Kiinnostus ravintoon ja nimenomaan ravitsemukseen on kehkeytynyt tasaista tahtia nyt pari kolme vuotta, mutta nimenomaan viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut ehkä eniten muutosta. Olen jättänyt maitotuotteet kokonaan pois, syön enemmän kasviksia ja ylipäätään kasvikunnan tuotteita, vältän valkoista sokeria, enkä syö lihaa lähes ollenkaan. Ainoat eläinkunnan tuotteet, jotka tällä hetkellä pitävät vielä paikkaa ruokavaliossani, ovat kala ja kananmunat. Kaikki muu liha on jäänyt ihan jopa huomaamatta, enkä oikeastaan edes kaipaa sitä.
Maitotuotteita en tosiaan ole syönyt puoleen vuoteen ja gluteeniakaan ei sen kummemmin ruokavaliossani näy, vaikka sen syömisestä en ole mitenkään supertarkka. Vehnää, ohraa ja ruista kuitenkin harvoin lautaseltani löytyy, leipää mulla ei koskaan oikeastaan ole kaapissa, enkä ylipäätään vaan syö viljatuotteita kovinkaan paljoa. Kaipa tätä meikäläiasen ruokavaliota voisi siis gluteenittomaksikin kutsua! Ennen leipä oli aika perus aamu-, väli- tai iltapala, mutta kaikkien muutosten ja uusien kokeiluiden myötä nuo leipähetket ovat vaihtuneet smoothieisiin, puuroon, riisikakkuihin, siemennäkkäriin, soija- tai kaurajugurttiin, pähkinöihin ja hedelmiin. Omaan makuuni ainakin edellämainitut päihittävät Vaasan ruispalat ihan mennen tullen.
Tiedän, että tämä kaikki saattaa kuulostaa natsimeiningiltä, joten haluan selventää sen, ettei ruokavalioni aiheuta minulle minkäänlaista stressiä tai mitään pakonomaisia rajoitteita. Elän nautinnollista elämää popsien sellaista ruokaa, mistä itse nautin ja minkä olen keholleni todennut parhaaksi. En ole ehdoton minkään ruoka-aineen suhteen, vaikka normaalisti en kotona söisikään maitotuotteita, gluteenia tai lihaa. Jos siis mummi tarjoaa hirvenpaistia tai äiti tekee herkullisen feta-salaatin, en ala nirsoilemaan ja kieltäytymään kaikesta, vaikka olenkin aika uskollinen ruokavaliolleni. Poikkeuksia siis on, mutta harvoin.
Se kaikki, miten tähän on päädytty, on monien asioiden summa; niin liikunnan, erilaisten ruokavaliokokeiluiden, eettisten arvojen, kehon hyvinvoinnin ja hyviksi todettujen tapojen. Esimerkiksi maitotuotteet jäivät aluksi ihan silkassa kokeilumielessä ja sen jälkeen olen huomannut parannusta sekä ihossa että vatsan toiminnassa, joten sille tielle jäätiin. Mitään maitorahkaa, jugurttia tms. en enää edes kaipaa, vaan olen löytänyt niiden tilalle vaikka mitä ihania vaihtoehtoja, ja vielä aika paljon ravitsevampia sellaisia.
Myös ylipäätään ruoan laatu on minulle itselleni tärkeää. Vielä vuosi sitten ajattelin, että perus jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-kana-paprika -kombo oli terveellistä ja tarpeeksi ravitsevaa, mutta mitä vielä! Kyseinen hyvin monien lautasia koristava kanasalaatti ei anna (varsinkaan paljon liikuntaa harrastavalle) tarpeeksi ravintoaineita, saatika sitten energiaa jaksamiseen. Kokemuksen kautta sitä kuitenkin oppii, ja sehän se tässä jutussa yleensä onkin. Sen oman tien löytämisessä voi kestää, mutta olen varma, että kaikki sen kyllä löytävät. Niin ruokavalioasioissa, kuin elämässä yleensä. Ja eihän sen aina tarvitse edes olla etsimisen päässä, vaan se voi myös tulla luonnostaan jo pienestä pitäen. Itse olen käynyt läpi paljon nopeaa hilihydraattia ja valkoista sokeria sisältävän ajanjakson, jonka aikana olo oli vetämätön ja turvonnut. Sen jälkeen ryhdistäydyin ja vähensin herkuttelua ja epäsäännöllistä syömistä. Normaalista arkiruoasta suunta lähti pikkuhiljaa aina vähemmän ja vähemmän hiilihydraattiseen ruokavalioon, jolloin luonnollisesti laihduin, ja esimerkiksi liikuntasuoritukset olivat välillä todella raskaita energian puutteen vuoksi. Siitä sitten kantapään kautta opittuna ymmärsin, kuinka tärkeää paljon liikkuvalle on saada tarpeeksi hiilihydraatteja ja ruokaa ylipäänsä – ei siis puuroa aamulla ja salaattia kolme kertaa päivässä, vaan kunnollista ja ravitsevaa ruokaa.
Nyt jäävuorisalaatti on vaihtunut lehtikaaliin ja pinaattiin, kana kikherneisiin, linsseihin, papuihin tai herkkusieniin ja vihannekset vielä ravitsevimpiin yksilöihin, kuten porkkanaan, kurpitsaan, parsakaaliin, ruusukaaliin, inkivääriin ja lukuisiin juureksiin, kuten punajuureen, bataattiin ja palsternakkaan. Toki kurkkua ja tomaattiakin tulee syötyä, mutta – vanhasta poiketen – niiden lisäksi on myös paljon muuta.
Haaveena olisia hankkia vielä mehulinko, jolla saisin puristettua tuoreita, itsetehtyjä mehuja. Vaikka rakastan myös tehdä smoothieita ja juonkin usein aamulla sen puoli litraisen vihersmoothien – kaipaan noita raikkaita mehuja siihen rinnalle. Varsinkin näin kesän lähestyessä mehulinkokuume senkun kasvaa ja luulen, että kyseinen laite tulee hommattua vielä ennen lämpöasteiden kohoamista maksimiin. Voi sitä päivää, kun pääsen ensimmäisen kerran puristamaan lasiin raikasta mehua ihan omassa keittiössäni!
Huh, tulipas sitä taas joristua ihan kunnolla. Tästä aiheesta kun voisi kirjoittaa ihan postaussarjan – niin paljon meinasi ajatukset ja teksti lähteä rönsyilemään tuossa kirjoittaessa. Olisi kiva saada keskustelua aiheesta ja kuulla vähän teidän mietteitä. Onko siellä muita ravitsemuksesta kiinnostuneita tai mahdollisesti sellaisia, jotka noudattavat aika samanlaista kaavaa meikäläisen kanssa? Kommentteja, palautetta, ajatuksia – kaikkea otetaan vastaan!
p.s. Jos mun ruokajutut kiinnostaa enemmän, menkääpä instagramissa seuraamaan @foodieig -käyttäjääni. Jaan siellä kuvia ruoasta ja kaikesta siihen liittyvästä:)
Liisa Kivi
Tää oli aivan tajuttoman hyvä teksti Laura!! Kiteytit oikeastaan kaiken sen, mitä omassakin mielessäni pyörii, tähän yhteen tekstiin.
En osaa sanoa mitään järkevää, tosi hyvin kirjotit aiheesta, wau! 🙂 <3
ps. ehkä mä sittenkin voisin jotain vielä sanoa, nimittäin sairaan kivat kuvat tässä postauksessa (ja mun on pakko hakee tota kaurajukurttii itelleniki tänään… :D).
Laura
Kiitos!:O Ihana kommentti<3 Ja kiva, että oot samoilla linjoilla:)
Minna
Mielettömän hyvä ja mielenkiintonen teksti. Kivaa, että päätit jakaa näitäkin ajatuksia blogiin 🙂
Laura
Kiva kuulla:) Kiitos paljon!
Anonyymi
Mielellään lisää ruokapostauksia. Tykkään. 🙂
Laura
Kiva:) Eiköhän näitä tule – sen verran kuitenkin ruoka-asioiden äärellä tulee oltua!:-D
Madde
Aivan älyttömän inspiroiva teksti ♡ Ja ihanat kuvat ♡ Ajatuksemme ovat samankaltasia mutta koska asun vielä äitini kanssa ja hän ei ole yhtä innostunut hyvinvoinnista syömisen avullla syön sitä mitä hän lautaselle laittaa. Kun on mun vuoro laittaa ruokaa yritän pysyä mahdollisemman kasvisperäisellä linjalla mutta on pakko käyttää sitä mitä kaapista löytyy :/ Odotan innolla että pääsen omaan kämppään ja ostamaan omat ainekset jotta maitotuotteet ja punainen liha häviäisi asunnosta ja kaapit täyttyisivät superfoodilla XD
Tulipa paljon tekstiä XDDD, postauksenko yritin tehdä?
ps. oatlyn tuotteet ovan aivan mahtavat
Laura
Kiitos<3 Hei, mä tiedän miltä susta tuntuu! Vaikka kokkailinkin äidin luona asuessani aika paljon myös itse, niin kyllä se kuitenkin meni usein niin, että oli syötävä sitä, mitä nyt pöydässä sattui olemaan. Onneksi äiti kuitenkin aika hyvin aina osasi mukailla ruokia myös mun mielen mukaan, mutta en kehdannut alkaa kuitenkaan aina vaatimaan mitään erikoisjärjestelyjä. Nyt kun asun yksin, on niin ihanaa ostaa juuri niitä juttuja jääkaappiin ja tehdä juuri niitä ruokia, mitä itse haluan. Siksi tää mun ruokavalio onkin varmaan muuttunut niin paljon lähiaikoina. Tulet varmasti siis nauttimaan siitä, kun on oma koti ja jääkaappi täynnä omia herkkuja:)
Ja mun mielestä on kiva saada pidempiä kommentteja! Keep it coming:D
Jep, Oatly<3
Anonyymi
Tosi mahtava postaus, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä 🙂 Tykkään tyylistäsi: ei liikaa ehdottomuutta ruoan suhteen eikä sen julistamista, kuinka muunlainen ruokavalio on huonoksi ja herkutella ei saa ja päläpälä. 😀
Toivottavasti jatkossakin tulee ruokapostauksia 🙂
Laura
Kiitos paljon:) Ruokapostauksia tulee ihan varmasti – varsinkin, kun tänkin perusteella ne on tosi suosittuja ja kiinnostaa lukijoita!
Aino
Jostain syystä en oo aiemmin eksynyt sun blogiin, mut vau. Tää kolahti kyllä ja lujaa – voisin allekirjottaa tästä ihan kaiken 🙂 Vaikka välttelen yleisesti monia ruoka-aineita (maitotuotteista punaseen lihaan) en koe jääväni mistään paitsi eikä ruokavalio tai ruokailu ole mulle mikään stressin ja huolen aihe. Oon vaan löytänyt sen oman polun, mikä tuntuu parhaalta. Ja kun on itelleen rehellinen ja kuuntelee kehoaan niin on samantien paremmalla tuulella ja energisempi = piristää myös ympäröivien ihmisten päivää 😉
Sulla on muuten silmää valokuville, tosi kauniit valot!
Laura
Nimenomaan, oon itse ihan samoilla linjoilla! Jotenkin monesti kuvitellaan, että oon tosi tarkka ja nirso kaiken ruoan suhteen, mutta oon oikeesti tosi avoin ja hyväksyvä. Tottakai on jotain rajoitteita oman ruokavalion takia, mutta se ei koskaan aiheuta mulle stressiä tai hankalia tilanteita:)
Ja kiitos paljon kehuista<3 Kiva, että blogi ja kuvat miellyttää!
Erika
Moi! Haastan sinut mukaan Liebster Award -haasteeseen, jonka tarkoitus on saada näkyvyyttä alle tuhannen lukijan blogeille. 🙂
Tässä linkki haasteeseen: http://erikaonnenkupla.blogspot.fi/2015/03/liebster-award-haaste.html
Anonyymi
Moikka!
Just vasta eksyin tänne, mutta aivan ihana tää sun blogi 🙂
Sun ruokafilosofias on hyvin samanlainen, kun munkin. Olis kiva kuulla mitä yleensä syöt päivän aikana? Uudet vinkit ois aina tervetulleita. 😉
Laura
Hei kiitos:) Joo, toi ruokapäiväkirja onkin hyvä idis! Yritän toteuttaa sen mahd. pian:)