Untitled

Oli kaksi polkua.

Se polku, joka kantaisi mua koko matkan ajan tasaisesti eteenpäin. Sen varrella ei tulisi äkkikäännöksiä tai kompastumisia, eikä sen varrelta koskaan eksyisi. Sen varrella tuntisin oloni hyväksi ja vakaaksi, mutta kuitenkin vähän mitäänsanomattomaksi. Kaikki olisi tasaisen varmaa, ehkä välillä hetkellisesti innostuisin asioista, ehkä hymyilisin, mutta pääosin menisin samaa, tasaista vauhtia koko ajan eteenpäin. Sen polun varrella tyytyisin matkaan sellaisenaan, en käyttäisi luovuuttani, enkä yrittäisi tehdä matkasta itselleni mieleisempää. En ajattelisi, että voisin olla onnellisempikin. En niinkään oppisi uutta, enkä kokisi suuria tunteita. Kaikki olisi koko ajan ihan ookoo.

Kulkisin koko ajan samassa porukassa, samojen ihmisten ympäröimänä. Vaikka joku heistä lannistaisi oloani ja veisi energiaani, tyytyisin siihen. Porukka pysyisi samana, kukaan ei jäisi reitin varrelle, eikä kukaan tarttuisin reitin varrelta mukaan. En ottaisi riskejä, en uskaltaisi unelmoida enkä edes ajattelisi, että unelmia voisi oikeasti tavoitella.

Untitled

Sitten oli se toinen polku. Se polku, jonka varrella tulisi mutkia ja äkkikäännöksiä. Se polku, jonka varrella eksyisin varmasti ja olisin kauan hukassa, ennen kun löytäisin taas takaisin. Sen varrella joutuisin taistelemaan, rämpimään mudassa ja tekemään väistöliikkeitä tai äkkikäännöksiä. Sen varrella en tyytyisi matkaan sellaisenaan, vaan tekisin aina kaikkeni, että matkanteko olisi mielekkäämpää ja nautinnollisempaa. Oppisin jokaisesta kokemastani jotakin uutta, ja kokisin suuria tunteita. Vihaa, rakkautta, kaipuuta, innostusta, onnellisuutta.

Joskus kulkisin ehkä yksin, toisin taas tiiviisti jonkun kanssa kahdestaan ja joskus yhdessä porukassa. Ympärilläni olisi koko ajan ihmisiä, jotka tekisivät matkastani ikimuistoisen ja parhaan ikinä. Välillä joku ehkä jäisi reitin varrelle, mutta pian joku toinen jo tarttuisi reitiltä mukaan. Käyttäisin luovuuttani ja karsisin pois ne asiat, jotka olisivat oman onnellisuuteni tiellä. Rämpisin pois mudasta, ottaisin riskejä, uskaltaisin unelmoida ja tavoittelisin unelmiani joka päivä.

Untitled

kuvat: Ella

Mulla oli kaksi vaihtoehtoa.

Valitsin polun, jonka reittiä en osaa ennustaa. Polun, jonka varrella eksyn, rämmin välillä mudassa, kuljen yksin, käytän luovuuttani, olen onnellinen, tapaan uusia ihmisiä, päästän joistakin irti, teen aina kaikkeni, että matkanteko on mielekästä, uskallan unelmoida ja mikä tärkeintä, tavoittelen unelmiani joka päivä.

Elämä on paljon mielekkäämpää täällä.

-Laura