Miten sitä aina havahtuukaan näin juhannuksen jälkeen, että pian on jo heinäkuu ja käytännössä puolet kesästä mennyt? Vasta eilen todella tajusin, että jumankekka, tasan viikon päästä ensimmäinen kesäkuukausi on ohi ja mun ”kesään” on tähän mennessä kuulunut töissä käymisen ohella vasta yksi pari päivää kestänyt mökkireissu!? Toki täällä kotonakin on tullut nähtyä kavereita ja oltua ulkona, mutta ne kaikki kuuluisat kesäsuunnitelmat ovat taas kerran jääneet taka-alalle. Jotenkin sitä aina kuvittelee, että kesällä tekee sitten tätä ja tuota, mutta loppujenlopuksi löytää itsensä taas tästä samasta tilanteesta. Aika on kuitenkin vaan aikaa – oli kesä tai talvi – ja se menee ihan yhtä nopeasti eteenpäin kuin aina ennenkin. Pitkän talven jälkeen sitä aina kuvittelee, että kesällä on vaan ja ainoastaan aikaa, mutta jotenkin sitä kuitenkin taas unohtuu niiden samojen arkisten kiireiden keskelle myös silloin. Mä ainakin myönnän unohtuneeni.

Kävin eilisen päivän aikana ainakin kolme keskustelua juurikin tästä samaisesta aiheesta, kuinka kesä on vaan lipunut sormien lävitse ja taivaskin on jatkuvasti vaan harmaa. Myönnän, että epätavalliseen tapaani minunkin suustani pääsi ehkä liian monta valitusvirttä, mutta nyt kun mietin asiaa taas uudestaan, tulin siihen tulokseen, että eihän tässä ole mitään hätää. Fakta nyt vaan on se, että töissä on täytynyt käydä, jotta vuokran on pystynyt maksamaan ja kun kesällä opintotukia ei tule, on luonnollisestikin ollut pakko uurastaa vähän enemmän. Onneksi vuorotöissä on se hyvä puoli, että niitä vapaita tosiaan sattuu myös monia päiviä putkeen, jolloin ainakin minä aion ottaa niistä ihan kaiken irti.

Rehellisesti sanottuna musta tuntuu, ettei koko kesä ole vielä edes alkanut, kun nämä ensimmäiset viikot ovat menneet pääosin sorvin ääressä. Parhaat jutut ovat siis todellakin vielä edessä, sillä ainakin heinäkuun työvuorolistojen perusteella meikäläisellä näyttäisi olevan aikaa enemmän kuin riittämiin. Vaivaiset parikymmentätuntia töitä ensi kuussa mahdollistavat nimittäin ihan kaikenlaiset kesäpuuhat, kun vapaapäiviä on parin viikkon ajan monia putkeen. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä käymään mummolassa, tehdä päiväreissu Tallinnaan, viettää rentoa mökkiviikonloppua ystävän kanssa, olla auringossa (kunhan se vaan sieltä jossain vaiheessa taas tulee meitä moikkaamaan), veneillä ja olla mahdollisimman paljon ulkona. Heinäkuun lopussa mua odottelee myös viikon mittainen reissu Kroatiaan, ja elokuussa pääsen ekaa kertaa Flow -festareille ja juoksemaan Midnight Runin! Hei, kyllähän tää nyt kuulostaa siltä, että aika paljon kivaa olisi vielä edessä – oikeastaan kaikki ne talven ja kevään aikana tehdyt kesäsuunnitelmat…

En siis todellakaan aio heittää hanskoja tiskiin, vaan päinvastoin nauttia ihan jokaisesta hetkestä mitä kesästä vaan pystyn irti ottamaan. Tee säkin niin. Ei masennuta alkukesän huonoista keleistä tai viileämmästä ilmasta, koska – lapsuuden lempi kesäbiisiäni lainaten – vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Eiks niin?