Nyt kolmen päivän menoputken jälkeen olo on nimittäin todella uupunut. Ei sillä, etten olisi nauttinut joka hetkestä kauan kaivatun ystäväni seurassa, vaan enemmänkin on mielestäni aika hupaisaa, kuinka sitä huomaa olleensa tottunut viettämään paljon aikaa yksin. Oli siis todellakin ihana viikonloppu Julien kanssa, ja ihan uskomatonta, miten tuntui ettei viime tapaamisesta olisi kulunut viikkoa pidempää aikaa – niin hyvin meillä synkkasi. Pakko kuitenkin myöntää, että sisäinen erakkoni on joutunut koetukselle tämän viikonlopun aikana ja nyt tuntuu aika hyvältä olla oman peiton alla hiljaisessa kämpässä. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin rättipoikki.

Tässä vähän tunnelmia viimepäiviltä. Kokkailtiin paljon hyvää ruokaa, otettiin valokuvia ja käytiin Sandrossa brunssilla. Annoin brunssille aika kovat odotukset, ja onnekseni Julie sanoi paikan jopa ylittävän ne. Oli kyllä ihan paras tapa lopettaa kiva viikonloppu Helsingin parhaan brunssin äärellä.

Huomenna alkaa taas uusi vauhdikas viikko, mutta meikäläisen tekisi mieli ottaa pari päivää omaa lomaa ja sulkea itseni ulkomaailmalta. Ehkä tää fiilis tästä vähän piristyy kunnollisten yöunien (joita ei muuten hetkeen ole tullut nukuttua) jälkeen. Nyt teetä, jakso Pretty Little Liarsia (huomasin, että niistä on tullut uusia jaksoja!!!) ja unten maille.