kuvat: Jere Viinikainen

Ensinäkin: wau, mikä viikko takana! Vaikka vappu meni meikäläisellä suurimmaksi osaksi sängyn pohjalla norovirusta potien, on tuo kevään juhla aina yksi omista lemppareistani. Siitä nimittäin tietää, että kesä on jo todella lähellä. Ja kesästä puheen ollen: wau, mikä kevät tuolla ulkona on ollut nyt viimeiset pari päivää!

En tiedä mitään parempaa, kun ensimmäiset kevään tuoksut kuivilla kaduilla. Sen tunteen, kun auringon säteet paistavat suoraan kasvoille ja tuuli ei ole enää kylmä, vaan leuto. Se, kun ulos voi lähteä huoletta paljain nilkoin, ilman toppatakkia, eikä vilustuminen ole lähelläkään. Se, kun ihmisistä huokuu onnellisuus ja helpottuneisuus. Kun ei tarvitse enää piiloutua puolet naamasta peittävän kaulahuivin taakse, vaan päälle voi pukea kevättrenssin ja katseen voi nostaa maasta.

Kävin eilen (vielä hieman puolikuntoisena vatsataudista) haistelemassa kevättä ja tuulettamassa särkevää päätäni Töölönlahdella. Kävelin rantaa pitkin, pysähtyen aina välillä venyttelemään ja availemaan kroppaa, sekä ihastelemaan maisemia. Lokit huusivat, ihmiset lenkkeilivät, vastaantulijat hymilivät ja jotkut olivat picnicillä laiturilla. Se on virallisesti kevät nyt.

Siispä tervetuloa toukokuu, kirkkaampi mieli ja puhdistunut kroppa (heh, heh).

-Laura