ONNEA ON YSTÄVÄT YMPÄRILLÄ♥
Onnea on sekalainen joukko rakkaita ystäviä, joiden kanssa voi kokoontua vaivatta yhtenä lauantai-iltana juhlistamaan synttäreitä.
Ilta täyttyi naurun remakasta, mukaansavetävistä keskusteluista, polaroid-kuvista, herkullisista kakuista, raakasuklaakuorrutetuista mulpereista, muutamasta viinilasillisesta, halauksista, kiitollisuuden tunteesta ja ennenkaikkea ihanista ystävistä, joista saan jokaisesta olla ihan tosi tosi kiitollinen.
Kiitos kaikille, jotka olitte eilen mukana. Siltä varalta, ettette vielä tienneet: ootte ihan tosi tärkeitä, jokaikinen teistä♥
Ihanaa sunnuntaita!
-Laura
P.s. Reseptit juhlaherkkuihin tulossa blogiin pian!
mariia
Haluun antaa palautetta sun tän päiväsistä snäpeistä, joissa haukuit “paskinta myyjää ikinä”, jotenkin pisti korvaan niin pahasti. Itseänikin joskus ärsyttää puhelinmyyjien sinnikkyys eikä mulla yleensä ole aikaa jäädä heidän kanssa puhumaan, mutta kävikö sulla mielessä, että tää myyjä saattoi olla ekaa päivää töissä tai juuri aloittanut hiljattain? En tiedä paljoakaan tuon alan töistä, mutta olen aika varma että paineet ovat kovat ja palkkaushan riippuu tuloksesta, sen varmasti kaikki tiedämmekin. Puhelinmyyjän työ on todennäkösesti tälle henkilölle ollut ainut vaihtoehto kun muita töitä ei ole sillä hetkellä tarjoutunut. Myynti on heidän työtään ja vaikka se sua ärsyttää, mieti yhtä juttua: on täysin mahdollista, että tää henkilö seuraa sinua ja näkee snäppisi. Kukaan ei halua tulla julkisesti haukutuksi paskaksi myyjäksi, vaikka tietysti nimiä mainitsematta sen teitkin.
Sun ei tarvitse julkaista tätä kommenttia, toivon ainoastaan että se herätti ajatuksia sussa.
Laura
Moi, kiitos kommentistasi. Se herätti kyllä ajatuksia ja itseasiassa tajusin jo heti ton snäppäilyn jälkeen, että sanoin asiat ehkä vähän väärällä äänensävyllä. Tilanne oli kireä, koska sanoin myyjälle monta kertaa ystävällisesti, etten valitettavasti ehdi juttelemaan nyt ja että en tartu tarjoukseen. Koin sen tosi epäkohteliaaksi häneltä, että hän vain intti, eikä kuunnellut yhtään, mitä olin juuri sanonut. En tarkoittanut kommentointiani myyjästä pahalla, vaan enemmänkin ihmettelynä siitä, että tuli huono fiilis, kuinka tämä ihan mukavalta kuulostava myyjä ei kuunnellut mitä olin monta kertaa sanonut. Tarkotus ei siis ollut mitenkään dumata tätä myyjää ihmisenä – voi olla, että hän oli juurikin ensimmäisiä kertoja töissä – mutta musta toi vaan tuntui tossa kyseisessä tilanteessa epäkohteliaalta ja siksi siitä tunnekuohussani sitten avauduin.