IHAN VAAN KUULUMISIA
Aloittelen täällä uutta viikkoa kotitoimistossa verkkarit päällä, kolmas kuppi kahvia kädessäni. Selailen viime viikkojen aikana otettuja kuvia ja ajattelin niiden innoittamana kirjoittaa ihan vaan kuulumisia.
Arki on nyt rullaillut flunssan jälkeen noin viikon verran ja fiilis on hyvä. Jotenkin työnteko, sosiaaliset tapahtumat ja tilanteet sekä ylipäätään pieni kiire on helpompi kestää nyt, kun sai kipeänä ihan kunnolla levätä ja nukkua monta päivä putkeen.
En ole saanut tänään muutamia koneella naputeltuja työtehtäviä ja kodin imuroimista lukuunottamatta ihan hirveästi aikaiseksi, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Joskus työtehtäviä ja vastaamattomia sähköposteja on ihan liikaa ja joskus juuri sopivasti. Ja tänään on onneksi juurikin se “sopiva” päivä.
Kiireettömiä ja aikatauluttomia päiviä on nyt syksyllä muutenkin harvemmassa, kun koulu ja työt rullaavat samaan aikaan menemään. Joten sitten kun tyhjempi päivä osuu kohdalle, voi hyvällä omatunnolla viettää päivän ihan vaan kotona. Otan siis tästä kaiken irti.
kuva: Laura Karppanen
Viikonloppuna juoksin Midnight Runin, jota varten Adidas Runners -juoksuryhmä (jossa olen ollut keväästä asti mukana), järjesti pienet pippalot ennen ja jälkeen juoksun. Midnight Run oli yksi meidän juoksuryhmän tavoitteista tällä “kaudella” ja monet juoksijat tekivät ihan huikeita aikoja tuolla 10km matkalla!
Mulla oli lauantaina tosi laiska ja väsynyt fiilis, minkä takia mietin ihan viimeiseen asti, että menenkö edes koko tapahtumaan. Olin kerran aikaisemmin juossut Midnight Runin, jolloin tein itseasiassa oman henkilökohtaisen ennätykseni tuolla 10km matkalla. Lähinnä siksi tuo lauantai mietitytti. Aloin automaattisesti vertaamaan parin vuoden takaiseen suoritukseeni ja sitä huikeaa aikaa ajatellessa tuntui, ettei ole kiva mennä juoksemaan, koska “tulen tekemään niin paljon huonomman ajan tällä kertaa”. No, viime hetkellä tsemppasin, tankkasin oikein olan takaa hiilaria ja painelin Adidaksen etkoille nostattamaan kisafiilistä ja valmistautumaan juoksuun.
Onneksi menin, sillä juoksin paremmin, kuin olisin tänä kesänä juostujen kilometrien perusteella voinut ikinä olettaa. Aikani jäi vain kaksi minuuttia kahden vuoden takaisesta ennätyksestäni ja juoksu rullasi ihan älyttömän hyvin! Tapahtuma oli tälläkin kertaa taas tosi kivasti järjestetty, eikä kannustusjoukkojakaan puuttunut matkan varrelta.
Kiitos siis vielä Adidas Runners kivoista etkoista ja jatkoista sekä osallistumismahdollisuudesta juoksuun:)
kuva: Mona Salminen
Syksy on tuonut mukanaan myös paljon kivoja tapahtumia – aika mindfulness- ja joogapainotteisia sellaisia. Muun muassa Röhnisch lanseerasi uuden joogavaatemalliston pari viikkoa sitten, jonka vaatteita päästiin testailemaan Musiikkitalon upeassa miljöössä Vinyasa Flow:n tahdissa joogaten.
Samalla viikolla kävin myös luontoretkellä Lidl:n ja Marsaanan kanssa Nuuksiossa halailemassa puita (kyllä, konkreettisesti halailtiin puita) ja meditoimassa metsässä, Lidl:n uusiin erävaatteisiin pukeutuneena.
Ja niinkuin oon aiemminkin blogissa maininnut, tämä syksy on omistettu myös kouluhommille. Ollaan nyt ryhdytty tuumasta toimeen meidän opinnäytetyön kanssa ja eilen saatiin itse suunnitelma, tarkka aihe ja alustavat aikataulut raportoitua. Huh, kyllä tämäkin projekti taitaa tästä ihan oikeasti nyt lähteä kunnolla käyntiin. Luojan kiitos.
kuva: Mona Salminen
Tänne suuntaan kuuluu siis oikein hyvää. Tavallista, mutta hyvää. Edelleen nään jollain tapaa kaikista eniten kauneutta näissä päivissä, kun ollaan poikaystävän kanssa molemmat kotona tekemässä töitä, keitetään yhdessä päiväkahvit, kokataan lounasta, käydään ehkä harrastuksissa ja illalla istutaan vierekkäin sohvalla.
Tänään siis lorvailen ihan kunnolla. Alkuillasta mulla on joka maanantaiseen tapaan jooga, jonka jälkeen ajattelin nautiskella kauniista syysilmasta ja kävellä kotiin, laittaa ruokaa, katsoa uusimman Vain Elämää -jakson ja hörppiä teetä. Ehkä voisin jopa leipoa ensimmäistä kertaa tänä syksynä vanhaa kunnon omena-kaurapaistosta. Tai ehkä marjapiirakkaa. Oi oi, kuulostaa jopa liian hyvältä.
kuva: Katarina Kirvesmäki
Toivottavasti teidän viikko on lähtenyt kivasti käyntiin. Ja tällä en tarkoita sitä, että mahdollisimman paljon pitäisi saada aikaan, vaan sitä, että just sulla olisi nyt hyvä fiilis. Parhaat (maanantai)päivät ovat nimittäin mun mielestä juurikin näitä rentoja, aikatauluttomia päiviä, jolloin voi aina välistä makoilla sohvalla ja katsella Netflixiä, jos siltä tuntuu ja sitten taas jatkaa hommia.
Ihanaa maanantaita,
Laura
Roosa Mononen
Ei vitsi miten hyvä fiilis tuli tätä postausta lukiessa, kiitos Laura❤️ Ja ihanaa viikkoa myös sulle!
Laura
Ihana kuulla<3 Kiitos samoin:)
Elisa
Moikka! Ei nyt liity tähän postaukseen, mutta haluaisin kysyä yhtä juttua ? Käytät monissa terveysohjeissa kookosöljyä. Onko sulla jotain perusteluja sille, koska kookosöljyhän sisältää lähes pelkästään kovaa rasvaa?
Laura
Moi! Joo, käytän kookosöljyä arjessa aika vähän loppujen lopuksi – lähinnä paistamisessa. Toki sitten raakaleivonnassa yms käytän sitä, koska se soveltuu niin moneen. Se on kovaa rasvaa, kyllä, mutta siinä on keskipitkiä rasvahappoja, joiden ansiosta se imeytyy kroppaan paremmin, enkä ainakaan ite mitenkään pelkää tai vältä täysin koviakaan rasvoja. Toki eri asia syödä kovaa rasvaa joidenkin prosessoitujen ruokien muodossa, kun kookosöljyn kautta, mutta silti. Kovaakin rasvaa saa syödä ja sitä tarvitaankin. Siks mun mielestä kookosöljy on täysin ok ja toimii hyvin paistamisessa etenkin:)
Linda K.
Sori tyhmä kysymys, mutta tehdäänkö se opinnäytetyö siis ryhmässä vai miten ku puhuit monikossa että me saatiin aikataulu valmiiksi tms? Oon aina luullu, että semmonen tehdään yksin vai voiko sen valita? :O
Mutta siis tosi kiva postaus, tämmösiä ihan vaan peruskuulumisia on aina niin kivaa lukea:)
Laura
kiva, että tykkäsit lueskella tätä:) Me tehdään mun kaverin Katan kanssa oppari yhdessä. Ainakin meidän koulussa saa tehdä yhessä ja monet tekee just pareittain ton. Muistelin, et olisin blogissa kirjotellutkin tästä, että tehdään Katan kanssa toi yhessä, mut voi olla et muistan väärin 😀