Miten hyvältä tuntuukaan viettää rauhallista aamua hiljaisessa kodissa. Hektisen viime viikon ja muutamien koulun ja töiden täyteisten päivien jälkeen tämä tuiki tavallinen perjantaiaamu tuntuu lähes luksukselta.

Nukuin hyvin, söin aamiaista ilman, että mun tarvitsi koko ajan tarkkailla kelloa, vastailin rauhassa viesteihin ja olin tekemättä yhtään mitään. Nautin siitä, ettei mun tarvinnut singota kotiovesta ulos kello 8 aamulla.

Tajusin, kuinka paljon tarvitsen tätä just nyt. Pelkkää olemista ja aikatauluttomuutta.

img_9926

Kirjoitin hetki sitten siitä, kuinka nautin kaikesta tekemisestä ja jopa pienestä kiireestäkin arjessani. Se on edelleen totta, mutta just nyt, yli viikon lähes jatkuvan suhaamisen jälkeen, tarvitsen sitä, että voin vaan olla.

Muutama päivä sitten tullessani illalla töistä kotiin, odotin pitkän päivän jälkeen sitä, että saisin rojahtaa sohvalle puurokulhollisen kanssa ja katsoa Netflixiä. Ilta ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut – asiat johtivat toiseen ja yhtäkkiä makasin lamaantuneena sängyllä itkemässä sitä, kuinka olen niin poikki.

Siinä sängyllä maatessani huomasin, kuinka monta pientä stressinaihetta tai huolta mulla olikaan ollut mielessä, jotka eivät olleet päässeet ulos ja olivat nyt kertyneet isoksi klöntiksi vatsanpohjalle. Kun mä sitten romahdin itkemään, se tuntui siltä, kuin olisin syönyt itseni ähkyyn ja oksentanut sitten kaiken ulos. Se puhdisti, mutta pysäytti myös ajattelemaan.

img_9902

Tänään kaipaan yksinoloa, joogaa, ulkoilua raittiissa ilmassa, kuumaa suihkua, noutoruokaa ja syviä hengityksiä. Pyhitän loppuviikon itselleni, enkä lupaa kenellekään mitään – en tapaamisia, työhommien tekemistä, koulutehtävien hoitamista tai mitään, ainakaan nyt muutamaan päivään.

Haluan käydä aamupalalla kahvilassa, ulkoilla raittiissa ilmassa, tehdä hyvää ruokaa ja nukkua vähintään kahdeksan tunnin yöunia.

Tarvitsen nyt hetken aikaa hengittää.

img_9950kuvat: Katarina Kirvesmäki

Ihanaa ja rentoa viikonloppua just sulle♥

-Laura