TIESIN, ETTÄ SILLÄ ON TARKOITUS
Joku naurahti, kun tokaisin, että ehkä pitkään sairaana olemisella on jokin syvempi tarkoitus. “Ei kipeänä olemisella ole mitään tarkoitusta, hölmö”, minulle sanottiin. Mutta kyllä mielestäni sillä voi olla.
Vuoden sisällä olen kokenut omassa mittakaavassani melko paljon vastoinkäymisiä: ranteen murtumisen, sen leikkaamisen, leikkauksesta toipumisen, kaksi flunssaa, ruokamyrkytyksen, joka lopulta johti tiputukseen ja piinaavan keuhkokuumeen. Siinä alkaa olla jo syvempää tarkoitusta kaikille edellämainitsemilleni vastoinkäymisille, sillä yhdessä ne muodostavat aikamoisen huonon tuurin jatkumon.Viime vuoden alussa olin juuri päässyt uuteen työhön kiinni ja naps, ranne meni rikki. Siitä seurasi leikkaus ja muutaman kuukauden sairasloma. Pääsin toki sairaslomalla tekemään asioita, mutta en samalla tavalla, kuin olisin toivonut. Olisin toivonut voivani jatkaa työntekoa silloin uudessa työpaikassa ja olisin toivonut voivani elää ihan tavallista arkeani. Kun sitten vihdoin aloin olemaan kykeneväinen töihin, nappasin mukavasti kaksi flunssa kolmen viikon sisällä.
Kesän ja syksyn ajan säästyin onnekseni isommilta vastoinkäymisiltä ja se aika menikin mukavasti. Pääsin tekemään kunnolla töitä, liikkumaan ihanan säännöllisesti, aloittamaan uusia projekteja sekä töissä että koulussa ja reissaamaan. Mutta sitten reissussa napsahtikin ruokamyrkytys ja sen johdosta löysin itseni tiputuksesta. Eikä siinäkään mitään, riski mahapöpöstä oli kyllä koko reissun ajan takaraivossa, mutta aavistusta siitä, kuinka kamala ja raju se tulisi olemaan, ei minulla ollut.
Kun tulin takaisin reissusta, olin täynnä intoa, enkä malttanut odottaa, että saisin taas palata takaisin omaan arkeeni. Ja sitten päälle iskikin kaveri nimeltä keuhkokuume. Naps. Sitten maattiin kolme viikkoa kotona sairaana ja se kolme viikkoa tuntui pisimmältä sen pituselta ajanjaksolta pitkään aikaan.
Mulle tämä ei ole ollut helppoa, vaikka jollekin toiselle moinen ei tuntuisi yhtä pahalta. Minulle kulunut vuosi on kutitenkin tuntunut raskaalta. Vaikka se on toki sisältänyt myös paljon hyvää – reissuja, uusia ystäviä, uusia työkuvioita ja paljon henkistä kasvua – on se myös verottanut enemmän kuin ennen. Ehkä nyt oli minun aika kohdata isompia haasteita, niin mä ainakin haluan sen itse ajatella.
Niinkuin jo alussa mainitsin: halusin uskoa, että kaikella tällä on jokin syvempi tarkoitus ja nyt ymmärrän, että sillä todella oli.Sen myötä, kun jouduin kirjaimellisesti olemaan aloillani pidemmän aikaa, ymmärsin, että olen liian monta vuotta kohdellut itseäni liian ankarasti. Olen asettanut liikaa paineita liikkumisen suhteen. Olen vaatinut itseltäni liikoja töiden teon, opiskelun ja omien harrastusten ylläpitämisessä. Olen ajatellut liikaa niin, että mitä enemmän teen, sen parempi.
Mutta nyt viimeisen vuoden aikana – kiitos kaikkien vastoinkäymisten – olen ymmärtänyt, ettei se ole niin. Olen todella alkanut oppia rauhoittumaan. Siis oikeasti rauhoittumaan. Osittain pakon edestä, mutta myösin omasta halustani oppia vain olemaan, ilman minkäänlaisia pakotteita, paineita tai vaatimuksia.
Tällä hetkellä suorittamiskeskeisyys, liikunnasta tai syömisistä stressaaminen ja ankara itsekuri tuntuvat myrkyltä. Jos huomaan sitä ympäristössäni, tekee vain mieli paeta ja sulkea se oman kuplani ulkopuolelle.
Tekee mieli huutaa: “Lopettakaa nyt jumalauta!”. Tekee mieli ravistella ihmisiä hereille. Tekee mieli pystyttää stop -merkki suorittajaihmisten eteen ja estää heitä kaikin mahdollisin tavoin olemaan vaatimatta itseltään jatkuvasti jotakin.kuvat: Katarina Kirvesmäki
Ei meidän tarvitse yrittää olla superihmisiä, me ollaan niitä jo ihan ilman jatkuvaa yrittämistäkin. Eikö niin?
-Laura
Bettina
Wow Laura – osu ja uppos! Sulla on tosiaan ollu vastoinkäymisten vuosi sairastelujen suhteen… Oon ihan samaa mieltä ton kanssa että tämmöset vastoinkäymiset ja “turhatkin” sairastelut opettaa aina jotain – mullakin on aika samanlaisia oppitunteja tullut saman tyyppisistä kokemuksista… xxx
Laura
Niin ne opettaa ja näin jälkikäteen sitä on aina kiitollinen kaikista vastoinkäymisistä, mitä on ikinä tullutkaan tielle, vaikka sillä itse hetkellä ne on tuntunu tosi raskailta. Ihana, kun samaistut<3
Jemina
Oot super ?
Laura
Sinäkin<3
Santsa
Hitsit tää tuli jotenkin niin hyvään kohtaan. Mennyt vuosi on myös mulla ollut aikalaista vastainkäymisten voittamista ja jotenkin ihan vasta viime päivinä oon hoksannut mikä tän kaiken tarkoituksena on ollut. Mä opin, että meidän mieli on ihan uskommattoman voimakas asia. Käyttämällä sitä me voidaan vaikuttaa niin paljon omiin ajatuksiin ja sitä kautta siihen miten koetaan asiat. Kivojen ajatusten avulla selviää silloinkin, kun kaikki on ihan väärin päin. Tai ehkä se on kiitollisuutta siitä, mitkä asiat edelleen on hyvin ja ymmärrystä sille, että elämään kuuluu myös ikäviä juttuja. En pysy enää itekkään mukana tässä ajatusvirrassa, joten siinä se. Hali sinne ja kiva, kun puhut avoimesti myös näistä jutuista! <3
Laura
Nimenomaan❤ ihana kuulla, että samaistut! Mulla on ollu ihan samanlaisia oivalluksia ja niin se vaan on, että mieli on yleensä se, joka voi joko rajottaa tai vapauttaa meitä. Täytyy vaan oppia tiedostamaan omia tuntemuksia ja sitä kautta toimia:)
Eltsiii
<3
Laura
❤
Sanna
Oon seurannut sun blogia jonkin aikaa ja tykkään erityisesti sun kuvista, kuten tässäkin postauksessa ne on aivan upeita. En oo kuitenkaan kommentoinut ennenku nyt. Siis ymmärsinkö oikein, että olet ollut muutaman kerran kipeänä, se on ollut maailman loppu ja nyt sillä on syvempi tarkoitus? Tiettyhän jokaisella meillä on elämässä omat taistelumme, mutta herääpä vaan kysymys että miten sinä tyttö kestät sitten kun elämä tuo eteen jonkun ihan oikean vastoinkäymisen? Toki olet vielä nuori enkä halua vähätellä kenenkään ongelmia mutta tuli vaan jotenki sellanen fiilis tästä että hohhoijjaa.
Kaikesta huolimatta mukavaa keväänodotusta sulle, en halunnut nyt mitenkään loukata tai muuta, vaan tuoda esiin vähän eri näkökulmaa!
Laura
Moikka ja kiitos kommentista. Pakko kuitenkin sanoa, vaikka arvostan sitä, että toit oman näkökulmasi esille, että tässä tekstissä ei varsinaisesti ollut kyse siitä, etten kestäisi muutamia flunssia ja kipeänä olemista. Tässä tekstissä oli lähinnä ajatuksien purkamista siitä, kuinka oon oppinut olemaan itselleni armollisempi kaikkien näiden – jokseenkin ehkä pienten – vastoinkäymisten myötä. Yritin tekstillä viestiä sitä, että selkeästi olen vaatinut itseltäni liikaa, kun lähes aina juuri päästessäni vauhtiin, on tullut jotain, joka on pysäyttänyt pidemmäksi aikaa. Ja vaikka mun ei tarvitsisi todistella tai selitellä mitään, haluan silti sanoa, että kyllä mun elämässä on jo tapahtunut ja varmasti tulee myöskin tapahtumaan isompiakin vastoinkäymisiä, joista selviäminen on paljon haastavampaa kuin näistä tässä tekstissä mainitsemistani. Kiva kuitenkin kuulla, että pidät kuvista ja oot seuraillut blogiani:)
sofia
Tää kommentti herätti huomion. Jos lukee postauksen, oletan sen perusteella lukijan ymmärtävän että kyseessä on muutakin kuin ‘muutaman kerran kipeänä oleminen’. Nuo asiat, jotka Laura kertoi kohdanneensa, on todellakin sellaisia jotka ketuttaa ja rajoittaa. Ikäviä asioita tapahtuu lyhyen ajan sisällä, tottakai sillon tuntuu että elämä vastustaa ja pahasti. Ne on oikeita vastoinkäymisiä, niitä mistä kirjoitit kommentissasi. Vastoinkäymisiä on monenlaisia, mutta ne on kaikki niitä kuitenkin. Ulkopuolisena me nähdään vaan pintaa, se on oikein, mutta meidän kuuluu tajuta että sillon toisen haasteiden ja väsymyksen todellisuuden kyseenalaistaminen jää pois. Peace and love, sillä pääsee jo pitkälle ?
Laura
Kiitos tästä Sofia, oon sun kanssa ihan samaa mieltä<3 Peace 'n love, todellakin!
Eeva
Mun viimeiset puolitoista vuotta on ollut tasaiseen tahtiin sairastamista ja se todellakin vaikuttaa kaikkeen. Kommentoija itse ei ole tainnut keuhkokuumetta sairastaa, sillä muuten ei tuollaista kommenttia jättäisi. Keuhkokuume ei ole mikään pikku flunssa, vaan siihen kuolee nuoria ihmisiä vuosittain ja se on hengenvaarallinen ja vetää pitkiksi ajoiksi huonoon kuntoon. Muistan toipuessani keuhkokuumeesta miettineeni, että koskaan en ole näin huonossa kunnossa ollut. Portaissa piti jäädä puhaltelemaan ja meni pitkän aikaa ennen kuin olo palautui normaaliksi. Tällä hetkellä viidettä viikkoa korvat lukossa ja huomenna lääkäriin taas selvittelemään, että mikä vaivaa. Jos pitkiin aikoihin ei voi elää normaalia arkea ja työskennellä normaalisti, niin se todellakin saa miettimään, että kai tälläkin joku tarkoitus on. Tsemppiä ja hyvä kun olet voinut sairastelusta jotain hyvää oivaltaa, pitäisi itsekin yrittää!
Laura
Oi kuulostaapa tosi ikävältä myös toi sun tilanne:( Keuhkokuume ei kyllä todellakaan oo mikään perusflunssa vaan tosi piinaava ja petollinen tauti. Paljon tsemppiä sulle parantumisprosessiin ja toivotaan, että oisit pian taas pikkuhiljaa voimissas<3
Linda
Ihana teksti! Itsekin pitäisi oppia olemaan itselle armollisempi, sitä kun jotenkin liian helposti suorittaa elämää ja treenejä ja kaikkee. Sulla on Laura taito kirjottaa,älä pliis koskaan lopeta bloggaamista<3
Laura
Voi sinä, tuhannet, tuhannet kiitokset tästä<3 Tuli ihana mieli sun kommentista ja oot myös ihan oikeessa siinä, että on hyvä yrittää oppia suorittamiskeskeisyydestä mahdollisimman paljon pois. Se ei oo helppoa, mutta se on mahdollista:) Pusu ja halaus sulle<3
Saila
Ihana teksti ja hyviä oivalluksia! Joskus sairastaminen vaan pakottaa pysähtymään, lepäämään ja olemaan itselleen armollinen. Vuosi 2016 pakotti minutkin taipumaan, rauhoittumaan ja hiljenemään – mutta nyt ei muuta voi kuin kohdata uuden vuoden lempeämmin ja odottaa keväistä valoa. Ihanaa viikkoa sinulle! 🙂
Laura
Nimenomaan – toivotaan, että tää uusi vuosi olisi sairastelun puolesta vähän onnekkaampi ja vältyttäisiin molemmat suuremmilta vastoinkäymisiltä:)