Loman voi sanoa olleen onnistunut, kun ajantaju katoaa. Kuluneen viikon aikana olen nimittäin pitkästä aikaa todella kadottanut käsityksen ajankulusta.

En ole heti herättyäni ajatellut, mikä päivä on tai moneltako täytyisi olla seuraavassa paikassa. Ei ole tarvinnut kiirehtiä tekemään aamupalaa, jotta olisi kunnolla aikaa nautiskella siitä. Ei ole tarvinnut suunitella tai aikatauluttaa. On vain tarvinnut olla läsnä jokaisessa hetkessä.

Herättyäni olen kävellyt unihiekkaa silmistä hieroen keittiöön, naksauttanut kahvinkeittimen päälle, jos joku ei ole kerennyt sitä jo puolestani tehdä, ja tehnyt ison annoksen aamupalaa. Kaatanut kupin täyteen kahvia, lorauttanut sekaan kauramaitoa ja istunut suuren pöydän ääreen nauttimaan aamupalasta.

Aamupäivisin olen lähtenyt ulos nauttimaan luonnosta. Hiihtänyt, kävellyt, valokuvannut ja hengittänyt raikasta ilmaa. Havahtunut, kuinka kaunis luonto meillä täällä kotimaassa on. Oppinut arvostamaan sitä yhä enemmän ja ollut kiitollinen siitä, että saan asua näin kauniissa maassa.

Tekee hyvää olla pitkästä aikaa näin puhtaan luonnon helmassa. Haluan päästä tänne useammin, enkä vain kerran muutamassa vuodessa. Lappi on yksi kauneimmista paikoista, missä olen koskaan käynyt ja haluan viettää täällä enemmän aikaa tulevaisuudessa. Sekä siksi, että pääsen hiihtämään ja nauttimaan talven kauneudesta, mutta myös siksi, mitä täällä oleminen tekee mielelle ja keholle, sekä niiden hyvinvoinnille.

Ihanaa viikonloppua ja halaus just sulle<3

-Laura