Viimeaikoina oon viritellyt vähän liiankin kauan pois kuvioista ollutta harrastustani taas taajuuksille, nimittäin musisoimista. Ja siksi ajattelin kertoa vähän tarinaa musta ja musiikista ja meidän taipaleesta ensimmäisestä päivästäni tällä maapallolla tähän päivään.

dsc_3906Mun historia musiikin saralla on pitkä ja oikeastaan koko elämäni kestänyt. Aloitin muskarin jo muutaman vuoden ikäisenä, pianon soiton 8-vuotiaana ja musiikkiluokalle pääsin 9-vuotiaana. Sen jälkeen oon puuhaillut milloin mitäkin musiikin saralla – harrastanut kuorolaulua, rytmiikkaa, muskaria, esiintynyt musikaaleissa, säveltänyt biisejä, soittanut sekä klassista, että pop-jazz tyylistä pianomusaa ja laulanut erinäisissä matineoissa ja konserteissa sekä ryhmässä, että yksin. On tullut nähtyä ja tehtyä musiikkia monella eri tavalla ja sitä myötä se onkin aina ollut yksi rakkaimmista ja hienoimmista harrastuksistani.

Kävin musiikkiluokat siis aina ala-asteen kolmannelta luokalta lukion viimeiseen. Sinä aikana tuli tehtyä jos minkämoisia projekteja – keikkoja, konsertteja, musikaaleja, kuorolaulua, pianomatineoita, lauluyhtyeitä ja mitä ikinä… Harrastin päivittäin vähintään muutaman tunnin verran musiikkia.

Lukion jälkeen, kun musaluokkajutut loppuivat ja suurinosa musiikkiharrastuksistakin jäi (ei ollut varaa maksaa kalliita kausimaksuja eri musaopistoihin, sillä ne olisi pitänyt maksaa omasta pussista), loppui esiintymiset ja kotona musisointi pikkuhiljaa lähes kokonaan. Suuntasin kiinnostuskiikarit liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviin juttuihin, ja aloin rakentamaan niistä itselleni harrastuksia ja jopa töitä, joiden parissa aloin viettämään sen ajan, mitä olin ennen käyttänyt musajuttuihin. Aina silloin tällöin tuli kuitenkin laulettua ja jopa esiinnyttyäkin jossain, mutta kuitenkin niin harvoin, etten ikinä saanut sitä paloa jatkaa musaharrastuksen ylläpitämistä.

dsc_3772Mutta nyt. Nyt se intohimo, kipinä, palo ja mielenkiinto on taas palannut. Ja olen ymmärtänyt, kuinka tärkeää on ylläpitää ja vaalia tätä lahjaa ja rakasta harrastusta, mikä mulle on suotu ja mikä mulla on koko ajan ollut. Mä olen aina rakastanut esiintymistä ja nyt taas muistan, miksi.

En siksi, että haluaisin olla huomion keskipisteenä, tai siksi, että koen olevani superstara ja kuuluvani lavalle. Vaan siksi, että pelkästään tekemällä sitä, missä olen hyvä ja mitä rakastan, voin antaa jollekin toiselle ja itselleni niin paljon. Ja joskus jopa enemmän, kuin osaisi edes kuvitella.

Mä en osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun pääsee laulamaan, tuntee, kuinka oma ääni resonoi rintakehässä ja koko kehossa, ja pääsee vielä jakamaan sen muiden kanssa. Se on se, miksi rakastan laulaa ja esiintyä.

Se tuntuu vähän samalta, kuin urheilusuorituksen jälkeinen euforia tai siltä, kun kova jännitys laukeaa ja koko keho on rentoutunut ja kevyt. Se tuntuu aina ihan pirun hyvältä. Vähän niinkuin terapialta.

Tämän pienen tarinan myötä ajattelin jakaa pari lauluvideota, joita olen tässä viime viikkojen aikana nauhoitellut. Ihan vaan, koska musiikki<3

 

Kivaa maanantai-iltaa ja uuden viikon alkua just sulle!

-Laura