ME OLLAAN KAIKKI YHTÄ JA SAMAA
Kato mua. Mitä sä näät?
Näätkö onnellisen, tasapainoisen, itsestään huolta pitävän ja elämäniloisen nuoren naisen?
Näätkö pelkkää pintaa, kiillotettua elämää ja väkinäistä hymyä?
Näätkö ärsyttävän kadehdittavan tyypin, jonka elämä näyttää aina niin kivalta ja jolla tuntuu olevan kaikilla elämänalueilla kaikki hyvin?
Näätkö lempeän, muista välittävän, aidon ihmisen, joka päästää ihmiset helposti lähelle ja joka on ihan yhtä haavoittuvainen kuin säkin? Jolla on ihan yhtä paljon epävarmuuksia, vaikeita hetkiä ja taisteluita, kuin sullakin?
Vai näätkö yhtään mitään?
Sun ei tarvii kertoa, mitä näät. Sun ei tarvii laittaa mua mihinkään lokeroon, mutta toisaalta sä voit lokeroida mut just niinkuin haluat, jos siltä tuntuu.
Mulle sillä ei oo mitään väliä.
Mutta yhden asian, jolla on mulle on väliä, haluan nyt sanoa.
Se on muistutus siitä, että jokainen meistä on pohjimmiltaan ihan yhtä haavoittuvainen, epävarma ja rikkoutuva, kuin säkin. Vaikka jonkun elämä näyttäisi ulospäin kuinka kadehdittavalta ja joku vaikuttaisi niin ärsyttävän onnelliselta ja tasapainoiselta tyypiltä, on meillä jokaisella ne omat heikot kohtamme ja hajoamisemme. Meillä kaikilla on epävarmuuksia, heikkoja hetkiä, finnejä, huonoja hiuspäiviä, tylsiä vaatteita, ja rikkinäisiä sukkia.
Se “täydellistä elämää” elävä tyyppi on pohjimmiltaan ihan yhtä hajoava, kuin säkin. Silläkin on joskus huonoja päiviä, finnejä, itkukohtauksia, epävarmuuksia ja vaikeuksia. Se on ihan yhtä ihminen, kuin säkin, vaikka ei aina vaikuttaisikaan siltä.
Meillä kaikilla on se syvä sisin, joka on loppupeleissä jokaisella ihan samanlainen, vaikka ollaankin elämäntilanteeltamme ja persoonaltamme erilaisia. Silti me jokainen halutaan rakastaa ja tulla rakastetuksi – oli elämäntilanne, persoona tai varallisuus mikä tahansa.
Mä välitän blogissa, Instagramissa ja Snapchatissa itsestäni paljon positiivista energiaa, elämäniloa ja onnellisuutta, koska niitä mä syvimmällä sisimmäsäni tunnen. Mutta ihan samalla tavalla kun sullakin, myös mulla on – jopa päivittäin – hetkiä, kun tunnen itseni riitämättömäksi ja vääränlaiseksi. Kun ajattelen, että mun pitäisi jo olla tietyssä pisteessä elämäntilanteeni kanssa tai että mun täytyisi näyttää erilaiselta tai käyttäytyä eri tavalla. Myös mä, ihan niinkuin säkin, ajattelen joskus, etten riitä ja tavoittelen hetken aikaa jotain, mitä en loppupeleissä edes haluaisi saavuttaa. Niinä hetkinä, kun olen verrannut itseäni muihin ja manipuloinut omat ajatukseni itseäni vastaan, erehdyn haluamaan jotain, mikä ei tekisi mua yhtään sen onnellisemmaksi, kuin mitä oon nyt.
Ja vaikka oon alusta asti ollut niistä heikoista hetkistä rehellinen myös somessa – ja etenkin blogissa – harvoin ne päivittäiset inhottavat ajatukset tai riittämättömyyden tunteiden kanssa kamppailu päätyy mihinkään mun sosiaaliseen mediaan. Harvoin mä uskallan sanoa ääneen, että tunnen välillä tosi vahvasti itseni liian pieneksi.
kuvat: Ella Elers
Mutta nyt mä sanon. Etenkin viime aikoina, mä oon tuntenut itseni välillä tosi, tosi pieneksi. Ja riittämättömäksi. Etenkin omalle itselleni.
Joten ihan vaan pienenä muistutuksena, niin itselleni, kuin jokaiselle teistä: kaikki ei oo aina sitä, miltä se näyttää.
Eikä me olla aina sitä, miltä me näytetään.
Loppupeleissä me ollaan kaikki yhtä ja samaa.
-Laura
Ellae
Mä rakastan sua. <3
Laura
Mäkin sua<3
Elina
Mä en tajuu miten se on vaan niin vaikee silti sisäistää, että hei ollaan kaikki loppujen lopuks ihan samalla viivalla ja kamppaillaan samanlaisten juttujen kanssa… Mä ainaki myönnän, että helposti ajattelen vaikka instafeedin perusteella jostain ihmisestä että vitsi miten täydellinen tyyppi – miks mä en oon läheskään yhtä täydellinen? Ja samaan aikaan oon niin monta kertaa koittanu sisäistää sitä et hei ei se todellakaan mee niin, toi on pelkkää pintaa. Ja sen pinnan alta löytyy vaikka mitä.
Varsinki ehkä tämmösinä hetkinä, kun itellä on semmonen vaihe elämässä et kaikki tuntuu vähän vaikeelta ja vajaalta ja et oo ittees tyytyväinen, ajautuu vielä helpommin vertailemaan ja sättimään itteensä. Sillon yleensä en ees haluu selata hirveesti somea, koska muiden ilosista treenikuvista tai lounassalaateista ei tuu kuin huono ja riittämätön fiilis.
Sussa oon aina tykänny sitä, että kirjotat näistä jutuista ja muistutat siitä samalla viivalla olemisesta – vaikka säkin oot yks niistä ihmisistä, jonka elämästä vois instafeedin nopeella vilkasulla tehdä samanlaisia “täydellinen ihminen”-johtopäätöksiä.
Ihanaa sunnuntaipäivää <3
Laura
Niin se on. Mä tiedän, koska oon monesti jo päässyt tän asian yli, ollut täysin tyytyväinen omaan elämääni ja itseeni, ja sitten taas aina välillä se iskee. Jatkuva epävarmuus, ärsytys, huonommuuden tunne, riittämättömyys… Ja niinkun sanoit, yleensä se iskeekin hetkinä, kun omassa elämässä on jotain meneillään.
Kiitos kauniista sanoista Elina, ihana kuulla, jos oot sitä mieltä, että oon rehellinen näistä asioista, koska niin mä haluankin olla.
Paljon haleja ja hymyä sun päiviin<3
Mirre
Oli pakko tulla sanomaan vaan että mun mielestä oot kaikinpuolin tosi kaunis 🙂
Laura
Voi :’) Kiitos<3 Sä oot ihana.
Ellu
ihana blogi sulla! Ihania ajatuksia ja koskettavia kirjoituksia. Pakko kuitenkin sanoa, että uudessa ulkoasussa häiritsee tekstin luettavuus, en meinaa saada selvää tekstistä, kun se on niin haalean värinen ja fontti niin “light” . Muuten kyllä tykkään ulkoasusta 🙂
Laura
Moi, kiitos kommentistasi<3
Mä vaihdan ton fonttiasian, kun monia on tuntunut häiritsevän se! 🙂 Kiitos palautteesta.